Pitkäperjantain XP-lätinää

Microsoft-allergia alkaa vallata. Arkkh!

Kävin näet talomme minua pikkasen seniorimman emännän kanssa opiskelusessiossa ja hymy hyytyi. Koneessa on käyttiksenä Windows XP + uusin Word, tietysti. Oli ihan hiton hauskaa kun edes rutiinitoiminnot eivät toimineet samalla logiikalla kuin itselläni (Windows 2000). Tai edes logiikalla.

Vaikkapa kevyt komentelu valikosta Lisää | Kuva | Clip-Art ei suinkaan avannut selailtavaksi kiintarin Clip-Art-hakemistoa, vaan heitti ruudulle älyvappaan Etsi-toiminnon. Kaikki XP-valikot ovat aivan kirotun »dynaamisia» eli muuttavat järjestystään koko ajan ja tietenkin imbesilli »avustaja» tunkee Wordissa joka väliin. Saappaat kuluu. Ziljoonien asetusruksien kaivelu ja muuttaminen ziljoonissa valikkojen alivalikoissa veisi keppeesti pari tuntia. Arkkh.

Yleisemminkin sanoisin, ja sanonkin, että alkaa olla oikeasti ikävä niitä 10 vuoden takaisia DOS-aikoja. Aikaa, jolloin pressat eivät olleet sentään Kekkosia, mutta sovellusohjelmat olivat melkoisen pieniä ja ketteriä. Kukaan ei haikaillut älyttömiä tiloja kiintareilla. Ja ennen kaikkea, niitä koneita ja ohjelmia pystyi vielä jurttikin jotenkin ymmärtämään. Jos ja kun tuli probleemi, kannatti koittaa.

Minun vuoden 1996 koneessani (Pentium 120, 16 Mt) oli 1 Gt:n kiintari. Sovellukset veivät ehkä 200 Mt, joten tilaa oli vaikka hurumycke. Pystyin sillä tekemään lähes kaiken mitä nytkin: kirjoittamaan, surffaamaan, skannaamaan, tulostamaan, puuhaamaan nettisivuja ja pitämään budjettia. Ainoastaan graafiset sovellukset (Photoshop) pikkasen nytkyttelivät.

Nyt ei edes käyttöjärjestelmä mahtuisi sille kiintolevylle. Ja lähes mistä tahansa (muusta kuin graafisesta sovelluksesta) käytän ja hallitsen n. 10%. Kaikki ne muut »hienot» ominaisuudet lojuvat turhan panttina, toki Bill-sedän ja tekijöiden tiliä kartuttaen. Stana.

Kaiken kuorrutuksena myös lähiympäristöni on siirtymässä XP-käyttäjiksi. Joutunen siis hommaamaan sen itsekin, muuten neuvontaharrastus tyssää. Kirottua, aseeni ei laukea.

Mutta kärsimyshän on pääsiäisen teema. Nah.

Jätä kommentti