Tsekki-Suomi – katkera futistrilleri

Aivan oma lukunsa oli tietenkin thrillerin päätös. Tilanne on 10 minuuttia ennen loppua 3–3 ja Suomi pinnassa kiinni. Ja koittaa 87. minuutti. Johansson rynnii väkisin laidalta läpi ja pistää pallon maalin eteen. Kuqilla on edessään tyhjä maali ja loppuelämänsä sankaruus. Pusku lähtee, mutta sinivalkoiset huudot juuttuvat kurkkuihin kun tsekkiveskari Petr Cech tekee täysin uskomattoman reaktiotorjunnan.

Kuqi jää vääntelemään päätään tuskissaan, mutta Tsekki ei. Vastahyökkäys lähtee niin kuin se vain lajin suurmaalla voi; yllättäen, varoittamatta, salamaakin nopeammin. Hyypiä ja Kopteff näkevät vielä unia voittomaalista ja Lokvenc ryntää aitiopaikalle. 10 sekuntia Kuqin puskusta boltsi on Suomen maalin yläkulmassa. 4–3. Game over.

Juu, kyllähän pikkasen nieleskelin. Mutta so not? Kyseessä oli kuitenkin vain nahkapallon siirtelyharrastus. Mutta pienellä ja nuorella kansakunnalla, vailla itsetuntoa, on vaikeaa. Syyllisiä piti hakea, oikein urakalla. Seuraavan päivän lehdyköissä siis. Tuttuun tapaan, tiedättehän: Jaeaeskelaeinen on paska imuri, Sami H. vanhainkotiin! ja vidduako se Kopteffi siellä laidalla seisoi?

No juu. Mutta kantsis ehkä muistaa, että vain hetki sitten Suomessa oli vain jotain miljoonaa asukasta, ja nekin pisin mettiä, vahdaten leukua hiplaten josko ylävirralta lastu lipuisi. Muut kansat potkivat niihin aikoihin jo naruboltsia metropolien kujilla. Kauas on pitkä matka ja metsä kannattaisi nähdä puilta, hah.

Tämä oli lopultakin vain yksi ottelu, vaikkakin katkera. Missä ovat uudet Litit ja Samit? Tulevaisuus näyttää kirotun huonolta.

Jätä kommentti