Janis Joplin – huokeita väreilyjä

Tämä lauantai on taas niitä päiviä kun mikään ei huvita. Naputteleiksen kyllä hajamielisenä lisää sanoituskamaa sivustolle ja muutakin, mutta palo uupuu. Velttoa rutiineilua. Auttaiskos toi Portsan kiltsi?

Olen kyllä yrittänyt hommata tartuntaa huudattamalla jo muutaman päivän viimeisintä loistohankintaani eli Janisin vinyyliklassikkoa Cheap Thrills. Mutta turhaan. Kaikkien aikojen kimmavokalisti panee veren kiertämään ja aiheuttaa väreitä, mutta puhti ei siirry. Miehessä on siis pahempi vika.

Lätty on silti edelleen uskomaton pläjäys. Olen usein sanonut, että synnyin 5–7 vuotta liian myöhään; paremmalla ajoituksella olisi kylmä kotimaani saanut vaivatta yhden höyrypäisen hippyen lisää. Oi mutsi, mutsi — olisitpa stikannut lamppuun eldiksen pikkasen aiemmin.

Niin kuin hyvin on tiedossa, tarttuu vinyylilevyihin uskomattomasti fiiliksiä, tapahtumia ja tyyppejä — jopa kokonainen aikakausi. Kevyesti voi muistaa milloin ja mistä jokin tietty lätty tuli hommattua, kenen kanssa kuunneltua ja kuka sivistymätön jolppi sen viinipotun levykannen päälle heivasi. Ja musa tietenkin: johonkin biisiin säilöytyvätten suorastaan tuoksut ja hemmot ja tilanne. Melkein kokonainen elämä.

[Janis Joplin: Cheap Thrills [1968]] Vuonna 1968 julkaistu Cheap Thrills alkaa kahdella liveaktilla, ja parissa sekentissä voikin siirtyä juuri sinne, 60-luvun muutaman kuuman hippikesän huuruisiin ja hektisiin sfääreihin. Simppelit sovitukset, huojuvat tempot, soitanta vähän sinne päin. Music-in! Klasu Järvisen painajainen. Mutta kun munasarjat alkavat tällä levyllä rytkyä, siitä fiilarista voivat tämän maailman klasut vain unelmoida.

Levyllä, etenkin liveosuuksissa, on aivan uskomaton tunnelma, joka vie minut vaivattomasti nostalgiselle aikamatkalle. Ne kuumat kesät, polttavat Littoisten hiekkatiet, puolittain angstinen levoton värinä kun 12-kesäiset jolpit tähysivät pikkukimmojen oudosti kohoilevia etumuksia. »Hiekulla» makailtiin, Järvelässä löytyi sauna ja laituri. Ei huolta mistään, elämä ja tulevaisuus siinä ja nyt. California ja Littoinen — what’s the difference?

Jätä kommentti