Finni perfektionisti

Saksalaissyntyinen Schatz on asunut Suomessa parikymmentä vuotta ja julkaissut aiheesta äskettäin kirjan: Suomesta, rakkaudella. Olen ehtinyt lukaista vasta n. 30 sivua, mutta kyllä vain, Roman on samaa mieltä. Yksi suomalaisen monista ominaispiirteistä on juurikin tietty täydellinen tekeminen; pyrkimys riisua vastustaja aseista, selättää etukäteen. Että »Siin o ja pysyy.» Jos johonkin ryhdytään, tehdään se niin ettei jää sanomisen varaa.

Sanomattakin on selvää että suomalainen arvostaa juuri tällaista toista suomalaista. Luikureita ei suvaita. Kuulostaa hyvältä, mutta jutussa on jotain surkuhupaisaa. Suomalainen ei rakenna sata vuotta kestävää taloa siksi, että se kestäisi sata vuotta. Se kasataan viimeisen päälle siksi, että kukaan ei pääsisi sanomaan ettei se ainakaan sataa vuotta kestä.

Taidan siis kantaa jotain geeneissäni. Uskon silti, että kyse on enemmän silkasta estetiikan kaipuusta ja ammatillisesta hyveestä, ehh. Minusta nyt vain on niin helkkarin hienon näköistä kun typografia on kohdillaan. Edes perusteet. Otsikko erottuu, teksti ja kertsit järkevinä kappaleina. Kaikki hengittää ja kutsuu lukemaan. Ja silauksena tietenkin TÄYDELLINEN (hah) tarkistusluku — salainen, sisäänrakentunut paheeni, josta en luovu edes sitten kun Schatzin kirjan suljen.

Ja mañanaa minusta ei kyllä koskaan tule. Ugh. :P

Jätä kommentti