Lättyostoksilla

Vähemmän kauniiksi lopuksi — tai ehkä sittenkin — Matti »Rag» Paanasen tyttärelleen eli »Prinsessalle» sydänverellä vuodattama tribuuttilevy Prinsessan testamentti. Prinsessa otti overdosen 1.7.1987, vain 21-vuotiaana.

Tämän albumin kuvaamiseen ei oikein löydy sanoja eikä niitä ehkä kaivatakaan. Isän tuska huokuu jokaisella raidalla, jopa niin että patetian rimaa heilutellaan. Hyvin, hyvin ymmärrettävää. En pystynyt edes kuuntelemaan loppuun asti. Vielä.

Levy voisi olla hieno tai jopa loistava. Anneli Saaristo tekee tapansa mukaan upeaa jälkeä, mutta valitettavasti ensikuulemalla toinen vokalisti Kalle Fält ei oikein tunnu istuvan kokonaisuuteen. Osa tulkinnoista menee jotenkin yli. Samoin jotkut teksteistä kun erehdytään saarnan puolelle. Varmaankin vaikkapa 10 vuotta myöhemmin painotukset olisivat olleet erilaisia. Yhtäkaikki, olen vaikuttunut.

Tämä on myös musiikkia, jota ei voi enää nykyisin tehdä tai ainakaan julkaista normaaleja kanavia käyttäen. Ja satavarmaa on, että kohderyhmien, brändien ja hampurilaisten hutturadiosta tätä ei milloinkaan kuulisi. Mutta mitäpä tällaisella persoonallisella, aidolla ja erilaisella musalla olisi taustatapetin kanssa tekoa.

Arvaan jo, että tämä levy vaatii paljon. Mielentilan. Pimeän illan ja kynttilän valaisemaan. Ehkä on hyvä olla lapsellinen. En tiedä. Aion yrittää, sillä kukaan ei ole turvassa. Toivottavasti en silti koskaan joudu muistelemaan tämän levyn kanssa omaa Prinssiäni.

Jeps, sinkkunippu vielä. Tosin ylläolevan albumin naputtelun jälkeen ei oikein…

Jätä kommentti