Lättyostoksilla

Pari tavallista alkuun. Tom Jones: »Puppet Man», ja Jukka Raitasen tunnarikäännelmä »Lumikenttien kutsu». No joo. Mutta Kirka kiskaisi vuonna 1970 aika viehkon version Peethoovenin Ysistä: »Ilon laulu». Tuota kuunnellessa valtaa kaiho ja ihmetys; mistä helvetistä on tulosta se nykyinen kivireki-Kirka?

No, paranoo heti. Hortto Kaalon klassikko »Ei kenenkään lähimmäinen», josta tosin vasta nyte urpona huomasin, että sehän on myös tuolla Huipulla 2 -levyllä. Hah. Hah.

Sitten hieno pikku helmi. Arto Sotavalta -vainaa levytti paljon tusinatavaraa, mutta Terry Jacksin »Rock’n’ Roll (I Gave You the Best Years of My Life)» on kääntynyt mainioksi finniversioksi »Rock & roll (sait parhaat vuodet)». Tulkinta toimii, samoin Sotavallan oma sanoitus, jossa on varmaankin runsain mitoin omakoettua. Veivailin tätä, siis originaalia aikoinaan tippa linsseissä Türün jukebokseista. Sniff.

Ja lopuksi vielä klassikko: Pop Tops ja mahtihittinsä »Mamy Blue». Jess. Voisi tietty urputtaa, että vaivaiset neljä sointua ja pateettinen stoori. Mutta… mitenkäs se Wolfi sanoikaan Amadeus -leffassa: »Siinä (Figaron häät?) on juuri ne kaikki nuotit mitkä pitääkin». Mikä vertaus! taidan olla kypsymässä…

Mutta on se niin. Mamy Blueta on laulettu joka niemen notkossa ja saarelmassa jo 35 vuotta ja kuka vain tempaisee sen karaokessa (mikä suositus!). On siinä siis ihan kaikki mitä tarvitaan eli hieno melodia ja vetoava tarina. Kuka vetää notskilla Züüperttia?

Voisin kuitenkin vaikka halkaista tuon levyn jos vain löytäisin sen follow-upin. »Suzanne»! Se on vielä loistavampi — napakymppi, täydellinen poppisbiisi, oudosti unohdettu opaali.

Hakkuni on teroitettu. Etsintä jatkuu.

Jätä kommentti