Batteri seinässä

Hohhoijaa. Gubbe on perin vetämättömissä. Näköjäs viime viikon riuhtaisu eli blogin saattaaminen WP-muotoon tyhjäsi pajatson. Overannos.

Puuhaa riittäisi huru mycke, vaan kun naputtelu ei huvita. Ehkä se onkin terveysmerkki — kenties helvatin oikea laiffi vaanii taas salakavalasti jossain? Taidankin kättelyssä nupittaa valkolipun, ryhtyä rosvoamaan jääkaappiani ja vaipua opusten maalimaan.

Kirjastoauton tulijaisina George-boy väittää tuossa pöydällä, Simon Lengin kynällä, että sil aikka häne kitaras hempiäst viurailee. Saattaisin uskoa ja intoilla. Joskin, jos se on oikein huolella kirotun yliopistoenkulla väännetty, riittää kymmenen pagea. Harrisonin kolmen soinnun kevytpeace ja kirjailijan mahdollinen #molliseiska -6dim syvägradu eivätten harmoniseeraa samassa sävellajissa.

Niin, ja ehtoollahan tuuttaa telly Solveigin laulun, part II. Sitä ainakin sjungailen. Mutta juu, Daisylleni pannaan tälle päivälle nyte tuosta tapponamikasta, että sleep. Well?

Jätä kommentti