Naisten EM-jalkapallo 2005. Englanti – Suomi

Taululla on 3–2. Tasurikin niin likellä. Aikas hyvä matsi siis ja hienoa draamaa. Vaan tuloksillahan ei meitä finnejä hemmotella, yleensäkään.

Suomiladyt hermoilivat ja virheilivät. Ei voi syyttää — eka EM-turnaus ever. Valitettavasti myös jengin vahvuudet kutistelivat. Syöttöpeli oli kovin puutteellista eikä joukkuepeli ollut nin tiivistä kuin tällä tasolla olisi vaadittu. Pakko sanoa myös, että taitotaso ei vielä riitä: palloa ei pystytty pitämään ja tilanteita rauhoittamaan. Mutta eteenpäin mennään.

Kehnoa tuuriakin matkaan mahtui. Enkkujen eka kassi pomppi sisään omasta pakista ja hetken päästä Rantasella (?) oli edessä tyhjä maali — pusku kolisi yläputkeen.

Paljon oli hyvääkin, ennen kaikkea kaksi maalia. Peli oli myös toveittain lupaavasti hallussa eikä ihan karmeita paniikkeja omassa päädyssä koettu. Jos vain siinä lopussa…

Valmentaja Michael Käldille nostan stetsonin korkealle. Gubbe on kisojen ainoa oto-valmentaja, mutta eikös vain jenginsä pelaa sekä taktisesti hyvin että paikoin jopa hienoa futista. Tahdon arvata sen johtuvan juurikin siitä, että ilma ei ole sakeana valmentajan vuodatuksia pelikirjoista ja unelmaportaista eikä pukukopin ovia ole tarvinnut bleiserien tieltä leventää. Opettajataustainen Käld on panostanut oleelliseen eli joukkuehenkeen mikä näkyy ruudulle asti. Pelaaminen on ilmeisen kivaa.

Ponnarit pystyyn! Kaikki on vielä mahdollista vaikka vastus koveneekin. Muistakaa Kreikkaa!

Jätä kommentti