Te voitte viedä kaiken

Kamraatti Esa men äskö omas plokikommentisas sanoma tämmäse yhre assia: »Kyllä musiikki on tärkeä osa elämää.»

Niimpä. Taik vähä enämpiki.

Meinate, tosa enne juhannust käve sukulaissi viarailemas, ja he siin sit rupesiva taivastelema mun vinylitte kerämist. Et kyl om paljo, mut kui sää viittit ja siltappa. [Levyhylly] Mää luule, et he eivä oikke tainne ymmärtä tämmöst harrastelemist. Olsis vissi tarttenu ol hylly piukas porslinielefantei? Arapia-tassei? Maatuskoit? :P

Mun ol pakko kuitat aika lyhkäsest. »Kattokas, täst huushollist saa raijat kaike muun ulos pihal vaik heti ja mun taskukki saa tyhjenttä. Mut jättäkä munt istuma lattial, ja vinylit, kuulokkeet ja levari hyllysse.»

Noo, tarkemmi funterate. He kantaisiva tosa hypoteetis mäjel mun kolme komputteri! Ja kaik kirjat. Pahus. Taitais tul tiukemp paikka. Levyt ei men vanhaks enkä mää vois elä ilma niit, mut toisen kaut, päivät ilma Wanda ja netti ja… Kirjoiki o moont satta. Kovi olsis totist.

Tartte vissi kekat kiarto: mää hei tartten komputterei ja opuksi töitte tekemisse. Tee ette voi viärä niit!

Niimpäs ei tosipaika tulle härjäm päiväkä. Makkamissäkki ja tyyny lattial. Hanast tule huuperi, veskist mene. Wanda hurisse kotosast, näppis hoila niinko ain, kirjoi plarata ko enneski. Mittä ei mult puutu.

Kantaka poijes. :smile:

Jätä kommentti