Viikon paketti

Unui semajno malantaŭe. Kion mi faris?

Ruutuu on tiätyst vahrattu, urakal. Kirjatyä ruppe olema voitom pualel ja nyte kyhätä lehryköit. Juur muut ei sit ehtiskä.

Klanil tul käyty. Meinasin kiiruisani missat senki, mut onneks Wandas o hiukka siisti kalenteri (i-Cal) mikä ossa muistutel. Mää olenki siihe nii tottunu eten ossa enä ilmanka ol. Ja sehä tule Mäkin mukan. Terveissi vistailijoil. :P

Lainastoautolki tul pikipäite juastu, maanantain. Ei kerenny pal valkkama, mut pari opust senttäs. Simmoset ko Esko Koivu: Nashville Tenn., USA 1957-1958, [Esko Veli Koivu, 1997], ja Jason Burke: Matkalla Kandahariin, [Basam Books, 2007].

Eka on aikast hupa; hra Koivu viaraili 1950-luvul U$A:s opiskelemas, ja kirjas o häne kirjeitäs silt ajalt. En tiärä kuim pal hän o niit eritoinu, mut siit hualimati välil naurutta. Simmone sana ko neekeri tunttu olle kovast käyttökelpone siihe aikka. Vaikkei finni mikkä rasisti olekka, tiätystkä, eihä.

Ja viäl ko eilä sain ravattu ruuru ja pesulan väli par tuntti, ni ojja. Ei baskemp viikko, noin niinko proruktiiviselt kannalt. Mut kyl mää kiältämäti orottelen et tulsis tammikuu. Jos vaik jollantappa pääsis normirytmisse takas taas…

Jätä kommentti