Helppoa elämää

Mäkki-addikti o vikiste ja väänttämäl pysyny Wandastas irti melkkest pari päivä. Ketarat pystys, opuksi kahlattu, jääkaappi tyhjä.

# John Sack [toim.]: Luutnantti Calley — My Lain tarina, 1971

Huima Huutis-löytö ja hevi 165 sivu. Calley sai syytte murhast ko tul ammuttu Vietnamis jokune sivili ja annettu käskyiki. Mut kuka lopultas o syylline? En viitti pilotel enämppi, mut kyl joutu funderama moniki assioit pikkase uusiks. Ja teksti o sit simst, et kukkahattutäril voi men vatta pruikulil.

# Robert Capa: Sotakuvaaja, 1947 (suom. 2001)

Mister Capa kerkis kuvat viires eri soras, ja hänt piretä kaikkie aikoje parhan sotakuvajan. Oikkiast hän halus ol kirjailija ja kirjottiki tämän liki tuarelttas soran jälkke. ÄmVee-fotot ova tiätyst hianoi ja hyytävi, mut teksti o vastapainoks aikast menevä ja hauskaaki. Et jos tykkä tämmösist…

# Jaakko Varimaa: Sukellusvene sumussa — neuvostoliittolaisen ydinsukellusveneen ja suomalaisen kauppalaivan salattu törmäys, 2007

Ompas näit sotakirjoi (taik simppäi) ny osunu kohral toinenki… Tämä o hiukka amatöörimäisest naputelttu (Varimaa o merikapteni), ja olsis kaivannu tiivistyst. Kelppa silti lukke, ainaski jos o kiinnostunu paateist ja et kummottos niis elellä. Tämä juttu sattus 1963 ja kylmä sota kulkke sivulauseis.

# Tim Guest: Oranssi poika, 2004 (suom. 2005)

Huh. Jos tahro tiätä et kummost o elämä lahkois, ni täsä o aikast kipjä ja tuarekki tarina. Munt o ain vähä kiinnostanu et miks varte ihmiset — iha tolkullisekki — simmossi sortuva. Selvi kyl oikkest hyvi.

# Markku Koski: Beatles — erään yhtyeen anatomia, 1986

Vähä kepjämppäki välisse ja Huutis-kaappaus tämäki. Olem päässy puale väli ast ja oikke sujuva lukemist. Yks pikku assia kyl häiritte. Koski sanno esipuhessas et »Totta tässä kirjassa on vain siteeksi…» On sitä kummiski niimpal helkutist, et joutu ankarast arvailema et millo mukamas ei. Ai see olki vaa heitto… hähhäh?

Velttoilemine o maistunu mukavaste. Vissi jo huame tartte silti palail (johonki) tositoimisse. Mailma berhanas ko pyäri tual ulkon erelles. :P

3 kommenttia artikkeliin ”Helppoa elämää”

  1. Kaikk o luettu, mutt tosi kade mä oon tost ekast…mrh. Tahto sen kans! Capast mä tykkäsi ja Oranssist pojast, samate Piitleksist, tiätty. Toi sukellusvenejuttu jäi vähä ohkaseks…

  2. Calley-opus o killeri-löytö, pakko sanno. :smile:

    Kaikemoist voi Huutiksest yhyttä; mää en eres tiänny tommost olevanka. See o Viatnami-kirjoitte aateli – ei mittä hymistely et »mää mittäkä siäl tehny». Suamenttaja Aarne Valpolaka ei ol niuhottanu, tyyli kulkke aihes mukka tylyl tasol. Nimest mää kyl ole vianost eri miält. See mikkä »tarina» ol. See o kalsa kuvaus siit millai viirakos baska lenttä ja henk o hölläs. Lieutenant Calley, His Own Story. Paha käänttä viksuste, mut kyl vaik joku »Mitä My Laissa todella tapahtui» toimis paremmi.

    Voi ol vaikkia löytä, mut pirän öökonit auk. Jos vaik löytysis sullekki ko hyllyit kohnaile. :cool:

Jätä kommentti