Vuosirenkaita

Mailma muuttu. Ei vaa äkkikä huama.

Kaik tiätä tämä: ko vahta oma naamatas joka päivä taik lähempän vähä muittenki, ne näyttä ain samalaissilt. Mutko näke koulukaveris, ni kauhistukse kanahäk. Kuink vanhenttunu!

Filottelin yks päivä Runosmäkke. Aikoinas ol siinki suunnas kaikenäköst säpinä, tul käytty Runospupis ja muut simmost. Myähemmi ei suuremppa assia, kamut kaikkos muual. Ja ko Uittamol muuti, en varmast ol käyny, nii et hyvinki menny joku 15 vuat.

Olinki tosi ihmeisän, ko keskustast sotkema lähri. Kuink synkkä! Kaik puut ja penssaat ja simmoset, kasvane iha helvati taval. Ko sillo enne filottelin oli olevanas valossa ja tuaret ja siistin näköst. Nyte iha toistappäi. Tuli mörkki fiilis. Eikä eres ton enemppä vuassi menny…

Nuaremppan sitä ol kolliki olevanas, nykyjäs o hiljasemppa. Tartti vissi matkat Runosmäkke ast ennenko huamas. Vuasrenkat turppo, peili valhettele. :P

3 kommenttia artikkeliin ”Vuosirenkaita”

  1. Runosmettä kasvanu =O Mä ko muista se rakentamise alkamise. Sillonki ol aika helvati synkkä… Neehä kaato koko mettä melkke sillo siit poies, miss kohnatti. Öhh, juu, siis leikitti poikie kans ,D

    Just yks kaveri sano muuttanes yhte paikka, viitti sano nime, mut ko mä eres tiäny mispäi semne oikke o *häppe taas*. Meinasi ett josai Teräsrautelas päi – niiko sitt oliki. Mutt iha huitsis, tiäny eres ett siäl o taloi =E

Jätä kommentti