Meille meidän jokapäiväinen leipämme

Mut kummost leippä? Aaarkh.

Suunniles viire viimise vuare aikan o tapahtunu jottan. Leippi o tullu hyllyihi iha helkutist, kaikemoissi valmitteks paloteltuiki ja koko aika vaa lissä. Iha hiano. Mut kaik ei kyl ol kohrallas ny.

Ensiks voi heti sanno et verrokki löyty. Meijä suvus o iät ja ajat leivottu leippi, ja hyvei onki. Nee ei ol mittä huttu. Kunno jauhoist, ilma lisäaineit ja mausteitki nimeks. Ei tartte, kert ainet o kunnollissi. Sekaleipä kulkke nimel kakko, ja see onki simmost jööti et alt poijes. Jos paiska puntarisse ni neula heilahta äkki kilosse ja kaks viipalet ni nälkä o entne. Puhumatika, et kaik o ekolokist ja niinko vegel tehty.

Mut mitä meil tyrkätä lähi-Koos? Jotta helvati pehmobulla. Jos samakokose punnitte, ni hyväl säkäl päässe 300 kramman kohral. Puhumatika muust. Lisäaineit vino pino, leivottu mitättömist euruupajauhoist (kuka eres tiätä mist peräsi), mausteit tiäs mitä, ja mikä surkeint ei sit mittäkä sisältö. Saa hotki pual leippä ennenko o kylläne.

En ol tutkinu assia paremmi, viäl. Mut olin kuulevanas rariost, et noihi turhisleippi lykätä urakal jotta emulgointiaineit. Niitte kans tule kuulemma »kuahkeut». Sisso. Meil myyrä ILMA, brkl!

Vissi o hyvä et o tarjontta, en sitä sano. Jos tykkä maksa tyhjäst eikä hauvis riit halkasema leippä, ni siit vaa. Kauppias o häpi. Mut vaik mää olenki enkla, noim pässi en ol. Kyl täsä jokune vuaskymment viäl leippä leikata, -tana. *virn*

Toisen kaut mun o helppo sanno. Ä ko tule visiteerama, ni ain o fölisäs ruisleippä. Kotonas itte tehty, kunno ruisjauhoist, pikkase suala, reppavast kumina. SLURPS! Ja yht kakkoki saa syärä viiko.

Krhmm. Tarskos opetel tekemä?

18 kommenttia artikkeliin ”Meille meidän jokapäiväinen leipämme”

  1. Kantsis opetell! Belga tekke leivät usse itte ja ko toi maistiaissi, sen roskaleipä (siis semne, miss o kaikki leseit ja siämenei) on helkati hyvä ja just painava. Tartte ko sen pari viipsalet, se o siin! Mää itte taas osta usse leivät Eesti Herkuist, nee o kans tiivist ja oikke rukkist, ko mää tykkä hapanleiväst. See o kunno leippä.

    Joo, on Fittness-leippä, Kuituleippä sitä-sun-tätä leippä tarjoll kaupas. Joku kerra tutki niit, ett kantsi luke tuateselostet. Jossai ruis-nimel mainitus leiväs ollu nii vähä oikkia ruist ett hävetti. Onneks o varuill Reissumiäst tai Ruispalassi kumminki pakkases!

  2. Tartte kyl harkit tota itte tekemist. Mutko, laiska kert ole – olsiskos siit kuulusast leippäkonest mihenkä? *sanoik mää ton!* Ei viittis kyl pulerat kyynerpäit myäre taikinas…

    Reissumiäs o hyvä juu, Fazun Ruispalatki menettele. Kyl sen painost huama!

  3. Juu ruislepä, oikeen juureen leivottu, nam. Sain yhdeltä asiakkaalta yli 100 vuotta vanhan leivänjuuren, täytyy kokeilla leipoa. Mut kumina ei kyl ruisleipään kuulu, jos mihinkään leipään. Yök, varmaan taas se makuasia josta ei kannata kiistellä, vaikka tästä kuminasta kyllä vois kiistellä.

  4. Yli 100 vuotta!? No ei vissiin tule ainakaan huttua tuosta. *virn*

    Makuasioista juurikin voi kiistellä, he. Kumina kyl »kuuluu» mummiälest ruisleipään, sikäli kuin se nyt johonkin kuuluu. Eikös takavuosina ollut jollain narikalla ihan sen niminenkin, siis [yrityksen nimi]:n Kuminaleipä.

    Mut men leipoma, ja tul sit takasi. Kertomaan miltä noin vanha maistuu. *heg*

  5. Joop, ruisleippä tehrä tääl Michiganis. Oma o juur tehty, pakastees säilytetty, Hodgeon’s Mills ruisjauholla tulee ehta suomalaine ruisleipä. Sen kuumanas kannan pyyhkees miehe sylii, kui vastasyntynee lapse. Oi ilo!

  6. Et ruisleippä Ihmemaas! Oho. Mää luuli et siälpäi olsis vaa maito ja hunaja ja nisupulla. *grin*

    Mut kyl sun äijälläs kelppa, Utukka. Tule oikke nälkä tost. :D

  7. Kakkoa! Se on parasta! Sen opin tuntemaan mummun luona Vampulassa yli 50 v sitten. Mummu teki ennen nostatusta reiän keskelle kakkoa juomalasilla. Reiät paistettiin erikseen serkulleni ja minulle. Kyllä maistui lämpimänä voin kanssa!

    Kakkoreseptit taitavat olla taitajien päissä – ei niinkään kirjoitetussa muodossa. Mummuni oli yrittänyt äidilleni neuvoa: …no, mää laitan pikkasen tosta pussista jauhoja ja sitten vähän… Paljon parempaa ohjetta en äitini Alastaron serkultakaan saanut: …no, me Perttan kanssa syötiin kaurapuuroa aamulla, mää sitte sen lopun tälläsin taikinatiinuun, ja…

    Pääkaupunkiseudulla ei kakkoa tunneta (ei ole ainakaan vastaan tullut), vai…? Onneksi Turusta löytyy kaupastakin. Hyvää – mutta lapsena syöty on aina parasta!

  8. Kakko lienee todellakin, hmmm, lounaisen Suomen ilmiö, sitä syödään Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Etelä-Hämeessä?

    Reikää ei Yläne-Säkylän rajamailla kakkoon kyllä isketty, ei ollut vissiin varaa *hegottele*. Resepteistä olen samaa mieltä. Nupeissa ne kulkivat, sukupolvelta toiselle ja juurikin noin: vähän tuota ja sitten pikkasen tätä. En muista ikinä nähneeni mitään mihinkään kirjoitettuna.

    Sama koski (ainakin aiemmin, ja meidän suvussa) monia muitakin taitoja. Edesmennyt Mammani osasi tehdä ihan helkutin mahtavaa, suussa sulavaa uunimakkaraa. Kun sitten utelin sen tekemisestä, niin suunnilleen ei mitään vastausta. *virn*

  9. Eihän kaupan leipää ja kotona leivottua voi verrata. Eikä ole tarkoituskaan.

    Ikinä et itse leivo saman makuista kuin kaupan leipä. Etkä saa kaupan leivästä saman makuista kuin ite väännetystä.

    Kaupan leipien koostumuksesta ja muusta taitaa määrätä monet direktiivit, puhumattakaan että kate olis hyvä saada kohilleen.

    Jos ite leivot leivän, se on syötävä päivässä. Seuraavana päivänä jo pitkin hampain ja kolmantena päivänä sillä jo miehen tappais. On meinaan sen verta kovaa.

    Kaupan leipä voi unohtua viikoks kaappiin ja olla yhä syötäväks kelpaavaa. Toki niillä on nää säilöntäaineet, mutta pakkohan niillä on. Ei ne muuten säilyis kaupassakaan, kun ne lämpimänä pakataan ja kosteissa muovipusseissa muhivat..

    Pakasteina monet leivät kans tulee, ja sen huomaa kun ne murustaa ja kuivii äkkiä.

    Paistopisteestä meikä ostaa leipänsä joskus, vaikka onkin vähän kalliimpaa.

    Ehkä oon elitistinen, mutta en viitsi hintaa tuijottaa. Jos joskus tekee jotain hyvää mieli, menee ja ostaa. Ei säästä, kuten eräät.. ;)

    Nostalgia on sit luku sinänsä. Ei mikään maistu sille ku äiren tekemä se ja tämä. Joillain poikamiehiksi jääneillä tämä saattaa olla eräs syys poikamiehitykseen. No, vaimokin saa varmaan kuulla joissain talouksissa kuinka ”äiti teki aina niin tai näin..”

    Oletteko miehet kuulleet naisen sanovan koskaan miehelleen että ”äiti teki aina..”

    Nostalgisen leivän makua ei mikään voita..

  10. Ja taas Tipu kontraa ja taittaa turhat haihattelut ja hurmiot. :mrgreen:

    No ei vainenkas, hyvät näkökulmat. Eri maailmasta ne leivät ovat ja kummallakin paikkansa. Mutta kyllä minä kaupan leipääkin toki diggailen, olisi nääs kova rundi leipoa itse kaikki! Nyte ei tarvi kuin käydä valkkaamassa.

    Suurin ero on säilyvyydessä, indiid. Vaikka kakkoa tässä kaikki syystäkin kehuvat, niin ei se kolmantena päivänä kyllä nouse. Pakastettunakin jotain häviää, rakenne vissiin. Mikrouunia ei haussissa ole. Saisikos sillä suht hyvää, sulatettuna?

    Tipu ei tunnetusti säästele. :D Kyllä meikälläkin varaa olisi leivät uutena ostaa, kyse on (elämän)asenteesta. Miksi maksaa enemmän?

    »Nostalgisen leivän makua…» *käkättä*. No juu, nostalgista leipää ei kaupan hyllyltä löydy ainakaan vielä. Yhden hyvän korvikkeen olen yhyttänyt. Fazerin Riihileipä on aikast helkutin hyvää, ja hintakin kohdillansa.

  11. mikä voisikaan olla parempaa kuin saunan jälkeen mamman tuvassa syöty, mamman tekemä kakko suoraan puilla lämpeävästä uunista otettu , käsin murrettu ja voinokareella ja maitolasillisella höystetty . . .

  12. Sasse, Maaki! Nuo saunehtoot eivät mielestä katoa. Höyryävää kakkoa, pikkasen voita, kylmää maitoa (silloin kun vielä sitäkin join)… voi pizzanpurijoita!

    Öhh, tota. Tulvahtikin tuosta mieleen kaikenlaista… tarttenee kyhätä leipästoorille osa II.

  13. Kukin tavallansa, Jary. Toiset maksaa mansikoita kirjasta ja pihtaa käntystä. Toiset tekee päinvastoin ja jotkut molemminpäin.. :razz:

    Kumina ei sovi juu setsuuriin eikä näkkileipään. Muissa leivissä ei sitä kai ole juur näkyny..

    Kaupan leivät menee kyllä mutta niihin kyllästyy, semminkin jos on vaan yks kauppa lähipiirissä eikä esim. työmatkan varrellakaan ole sopivaa. No meikä on nyt siitä onnellisessa asemassa, että tossa kivenheiton päässä työpaikasta on Ehon leipomomyymälä, sit jos köröttelee 54 bussilla päättärille kotimatkalla, voi käydä S-marketissa kollaamassa, ja sit kun toi kälynen K-kauppa sulki rempan alta ovensa, Alepa on mun työmatkan varrella vielä ja sit kutsikas kun ulkoilee toisella puolen Myllypuroa postiasioissa tms siellä on Siwa.

    Olkoon nyt kuka hyvänsä mistä kauppaketjusta tahansa mitä mieltä tattojaan, ainakin vähän vaihtelua löytyy. Tosin Alepa ja S-market on sukulaisia, mutta S-marketissa on helvatin paremmat valikoimat. Että ei luulis ihan pääsis kyllääntymään yhteen sorttiin.

    Ai niin, sit tietysti välillä tulee käytyä ihan Mellunmäen K-market Masissa joka oli vuosikymmenen ajan entinen kotikauppa. Tosin nyt kun Mellunmäen metroaseman sen puoleinen sisäänkäynti on rempassa, näin hypoaktiivina täytyy harkita tarkkaan viitsinkö paarustaa kassien kanssa ylämäkeen päästäkseni metrolle..

    Ja herttinen, Kontulassa on Valtsu ja Liiteri.. No on valikoimaa tosiaan. Liiteristä varsinkin saa sellasta känttyä mitkä nyt ei ole edes tehty tän maan rajojen sisäpuolella.

    Enivei, ranskista ei nykyään saa enää kunnollista. Sellasta mitä sai Elannon Pullapuodeista paperipussissa. Rapea kuori, pehmeä sisus. Siihen paketti sulatejuustoa tai lauantamakkaraa ja ei ku ääntä kohti. Mut ei. Nykyiset pakasteena tulevat, murenevat ranskiksen huoripojat ei ole kunnon leipää nähnykään. Ne prkl pitäis laissa kieltää. :evil:

    Mitä leipäkoneeseen tulee, mikä ettei. Jos on se länsisiipi jonne pistää sen mekkaloimaan. Ja huono puoli siinä on se, että kaikki leipä on saman mallista (jos siis paistaa sen siinä, mut jos ei paista, samalla vaivalla vääntäis sen taikinan itse, ei siihen taas leipäkonetta tarvita..) ja – yllättäen – saman makuista. Se paistovuoka ja -tapa antaa siihen sen ominaismaun.

    On kokeiltu juu. Hanki mieluummin donna leipomaan.. :cool:

  14. Riittääpä kauppoja Uittamollakin, tai siis tässä viiden kilsan säteellä (passeli filomatka). Propleemi on – jos sellainen halutaan nähdä, että ns. hyviä leipiä on koko ajan tuskampi löytää. Ja jos löytääkin ei sitä tiettyä leipomusta enää vuoden kuluttua ehkä ole. Sama uusiks.

    Nättejä leipäkonevinksuja, dänks. En tiennyt että semmoinen mekkaloi ja muitakin onkelmia taitaa koitua. Ehkäpä koklaan jos edukkaasti löydän.

    Donna?! Sehän se vasta huutaisikin. Ainaski ennemailmas. :P

  15. Olen viel löytäny todella hyvää ruisleipää. Maskus semmonen leipomo, kun Maskun leipomo tekee toudella hyvää ruisleipää, limppuna sekä reikäleipänä. Miehellä oli sitä mukana metsäreisulla ja kaverit pyysivät ens kerralla tuomaan samaa leipää heti 10 kpl. Ja aina saa vaan viedä, kun maisemiin mennään. Ja leipä reissaa 500 km.

  16. Aika hyvä. Panes pahuttas kyselle saak sitä jostan Turunki puljust. Voisis maista.

    Mut tost tuliki miäle. Oululaise jälkiuunileippä! See o kyl iha ykköne, kuim mää unhotinki. :O

  17. No mää tuolla makkarapuolella kerroin vieneeni aikanaan siskoille Ruotsiin Kariniemen valkosipulinakkeja. Paljoks sinne on matkaa..? :razz: Siinä on liha liikekannalla..

Jätä kommentti