Mä leffan luin

Enkä siis ostanu. Näyttä meina netist hommamine kovi vaivaloiselt.

Elokuvitte vahtamine o jääny 2000-luvul vähäseks. Heivasin tellyn, ei ol makhinet. Pari DVD-lätty tuli joskus ostettu koklumiäles, mut niist ny ei mittä kutka tullu. Mut tosa eilä sattusin plarama wanhoi vireonauhoi ja kehittyski piäni into: jospas sittekki kyhäelis iha oikkian kokoelman, klassaripätkist tiätyst. 1940–1970, jokune myähempi, Kaurismäjet perässe.

Mut mut.

Eka coitus oli iTunes. Olin kuullu et sen kans homma hoitu, jos vaa löyty kreditticaardi. No ei. Kaikke muut olsis tyrkyl, mut elokuvi ei. Vissi niit ei sit Suamest päi saa tilattu?

Nettisse. On demand, niinko. Pyärisi pual tuntti ihmettelemäs. Yks virma näyttä toimiva pohjoismais ja leffoiki läjäpäite. Mut kas vaa: liki kaik tarttis vuakrat. Mitä mää simmosil. Ei niist mittä arkistoi synny.

No, toine kehisse. Sais jo vissi ostettu, mut äkkiseltäs ei tarjol ol muutko nykykuana. Huah.

DVD-kikkaroi tiätyst sais ostel hurumykke. Mitä järkke siin o? Maksele muavist ja orottele moont päivä. Leffa o eri ko musa. Ei siin tartte mittä kanssi eikä muit tilpehööreit, senko ruppeisis ruurult kattoma. Mutei.

Luulin torellaki, et jos laillisest tahto osta ja imutel leffan, ni see olsis kaakumpala. Psyko (1960), hyvä kuvaplaatu, txtei ei tarvit (paitti jos saa karotettu), 10 euroo maksaisin. Ja siihe sit samalaissi joku 200–500 lissä, vaik viire vuare aikan.

Ei iha silt näytä. Tartteks mun ny unhotta koko assia? :roll:

? Post skriptumi

Ossaisin kyl waretta, tänk ju veri mats. Tämä o kokonas toine juttu.

Jätä kommentti