Härdisviikko

Tiatokanttoi kasketes levis kaik aikautulut, moont viikko katos kalenderist. Niit tarttis ny rempat ja veivat paikalles. Oikke helkuti kiva.

Sälliki o tulos viikoloppun viarailulles. Tarttis hommat laivapiletit ja siivot, parturisse keret. Sen tuhanne assia… ja määkö tykkäisi vaa maat ja syärä ja lukke mukavi opuksi. :/

[Kirjaloora avattun olkkarin pöyräl] Kirjoi? Itte assias tosa Siwa-Itelliaanos jo orottaiski nätti loora — 21 kilo ja 83 kpl. Mahraiskos viitti sotke see verra, hakke poijes ja ihmetel?

EDIT tuntti myähemmi:

Ooj-ja. Sain sit aikaseks. Ei see ny oikkiast mikkä jumalato homma ol — loora takatelineel, paril mustekalal ympäri kines ja menoks. Kiäli keskel suut tiätyst ja onneks alamäkke yli pualet matkast. Mut voi siin kyll lentääkki, jolsei varaas pirä, eikä pahemmi huvit kuvitel kummossi ympyröit mennä, jos 21 kilo ruppe viämä filo ja miäst. Voi käyrä, etei yks kypärä pal jelppa.

Noo, soran aikan äijät nosti pykälässe 35 kilo repu ja haupitsit tykö. Toisen kaut he eivä ollekka mittä Uittamon ruipeloi.

Mut loota loju pöyräl ja kaivetas jokussi löytöi:

Mark Arnold-Forster: The World at War (Signet, 1974)

Thomas G. Buchanan: Kuka murhasi Kennedyn? (Tammi, 1964)

Ernest Hemingway: Kirjava satama (Tammi, 1983)

Howell – Ford: The True History of the Elephant Man (Penguin, 1980)

Jarkko Laine: Niin kulki Kolumbus (Otava, 1969)

Thomas Mann: Buddenbrookit (WSOY, 1980)

Theodor Plievier: Stalingrad (WSOY, 1954)

Richard Rayner: Los Angeles Without a Map (Paladin, 1989)

Cornelius Ryan: The Longest Day (Wordsworth, 1959/1999)

John Steinbeck: The Grapes of Wrath (Penguin, 1968)

Robert Thom: Bloody Mama (New English Library, 1970)

Anton Tsehov: Ensirakastaja (Tammi, 1946)

Ilkka Tuomi: Ei ainoastaan hakkerin käsikirja (WSOY, 1987)

Flemingin Bondei tais tul kaapattu peräte viis (5), ja jopa hyllyn eka Agatha Christie (The Secret of Chimneys). Sarjoihi tuli reppavast täyrennyst liki jokasse. Tiätyst valtsu läjä klassikoit suameks ja enkuks; Conrad, Dickens, Faulkner, Huxley, London, Verne…

Buddenbrookit oli iha mast. Toiha on se eka suamennos (1925), mitä määki pääsin alkuvuarest vähä käpälöimä. Suamenttama, turkkukiälissi reploi. Et verrokiks niinko. *virn*

Jokune viikko taas pärjätä. Ja hyllyitte kans täyty kyl saara pikku hilja jo aikaseks, muute…

4 kommenttia artikkeliin ”Härdisviikko”

  1. En taira puhu mittä ,D Uusin hylly kantaa 3 x sen kuorman minkä pitäisi. Ns. soffapöytä on täynnä pinoja. Yksi laatikosto on täynnä kirjaston kirjoja. Pöydällä on kirjoja siellä, minne mahtuu (kukkien ym. välissä). Köh – siis minun kai piti muuttaa -> syy: kirjat!

Jätä kommentti