Veni, vidi, meni

Sälli tuli ja oli ja häippäs. Nifs.

Oikke nätit neljä päivä. Kälätetti, sukuloitti, kälätetti, syäti, kälätetti ja maatti. Niinko lomil kuuluuki. Ei juurka mittä prokrammi. Ko herätti ip, ni katotti viittik tehrä mittä. Noup. *virn*

Juaruta ny see verra, et kuulemma kott… flikanki hän ol kerenny löytämä. Älskling, niinko ruåttalaisse sanova. Iskä ol tiätyst häpi. Vaara vaani sinkui (niinko en tiätäis!) eikä oikkiat enkelit ain kerki mukka. Nais, sano. Mut tota. Kunnei he ny vaa plarais raamattuvas huanoste; lisääntykää ja täyttäkää maa. Se sunkka yksinäs heit tarkot. :P

Sälli o vissi löytämäs platsis. Oikke kiva. Tähä ikkä meinate o hyvi saanu huamat, et piän ihmine vetä äkkiki hommat solmusse. Siks varte ole miälissän. Tämä kaikkist tärkkiä o kunnos.

Mut eiks täsä jo ollu? Täält tähä, ihmissuhreosastolt.

9 kommenttia artikkeliin ”Veni, vidi, meni”

  1. Juu, paremp antta nuariso hoita noi ihmissuhreasiat. Voi sitt itte keskitty tärkemppä *siirtty takas lukema kone taane*… :D

    Kyll määki ole häpi sun kloppis pualest. Ei oll sitt tullu issäs? *kiaro wirn*

Jätä kommentti