Palailua

Tyähommat o saatu vihroviime alt poijes. Hurra! *wirn*

Jälki o tylyn näköst tiätyst. Rästipuuhi makka pinos enemmä ko ikän ja luukku loju rempallas. En oikke tiärä mist alottaiska. Nätti kolme viikko lipsatti, etei muut kerenny ko hätäsest kääntty lähi-Koos. Onneks sinkku ei ol velkka kenelkä, ilmasorist ja kenneleistkä. *heg*

Nykko muistan, ni kuitatas hiuka tota yht plokijuttu mual. Tyyppi ei kyl ansaittis sanaka, mut menkkö ny. Kotokasvatus o hänelt menny förpi ja lääkkeekki jääny ottamati. Tiivistetä häne luamukses tähä: »Kaikenlainen keräileminen on totta kai perseestä, – – hommatkaa elämä tai spotify.»

Mää vähä murhetu. Piän provo o ain paikallas, mut mää luule et hän o tosisas. Ja pihal. Ja arvan lisäks, et häne kalttasias o hurumykke. Ko kaik o mailmas jo haalattu, heti-tänne-mul-ny, kiljoona ämppäri ja zildroona vireot imutettu, ni noi tyhjäks sitä sit ihmine päässe. Ilmat poijes. Ei ymmär kauneuksist enä yhtikä. Sitäpaitti hän unhotta kuanastas kokonas kirjat. Kauhistukse kanahäk! Ei virtta. Ei piuhaka. Joutu plarama käsipelil et löytä sivu! :b

Kantsis torellaki ruvet hommama sitä elämä, ja mää voisi avitta kerttomal mihe se Spotifai tyännetä.

Mut bäk tu laif. Tänäpä viäl puhalleta, ehken huamenki. Sapuska riittä pariks päiväks. Tartte naputel tu-duu -lista, ja ruvet häärämä. He’s takasi, sano.

Jätä kommentti