Valehtelija (1981)

****Valehtelija
— The Liar —
Ohjaus Mika Kaurismäki
Valmistusmaa/vuosi Suomi, 1981
Lajityyppi draama
Pääosat Aki Kaurismäki, Pirkko Hämäläinen, Juuso Hirvikangas
Hankintapv 11.1.2011
Huomiot Mika Kaurismäki Collection

[Valehtelija/Jackpot]

»Minä menen nyt. Älä suutele minua tänään.»

Ei ihan mestariteos mutta vaikuttava ja tyylikkään karhea avaus Kaurismäki-klaanin uralle. Elokuva-Suomi ei koskaan toipunut — thänk gaad.

Ensimmäisenä on mielessä huikea mustavalkoinen ajankuva. Lasituoppeja, suomalaisia kolikoita,  kälyinen matkaradio, aitoja baareja ja ehheh… portsari. Kaupunkikuvaus on muutenkin mallikasta ja paikoin jopa tunnelmallista. Haikeaksi vetää, vastahan siitä on 30 vuotta… :)

Aki kannattelee ansiokkaasti. Nyansseilla, pientä tehden, idolinsa Léaudin tapaan. Lievä amatööriyskään ei paljon paina kun vastapainoksi on näkemystä ja karismaa kankaan täydeltä. Replojen tuuleen mutina käy tyylikeinosta, joskin sen myötä on maineikas dialogi karata katsojaltakin. Röökitemppu on klassikko ja pikkutsoukkia ja vinksuja kuskataan riviväleissä tavalla josta koivuhalot eivät unta näe. Kuuluisassa loppukohtauksessa repäistään esirippu silmille liki varoittamatta: game over. Rakkaus ei ole leikkiä eikä elämä varsin. Vai, onko? -|o

Tänään katsottuna kaikkinainen eleettömyys ja lakoninen kirjakielisyys tuntuu tietenkin selviöltä, mutta muistan kyllä kuinka erikoista se aikanaan oli. Samana vuonnahan tehtiin mm. Jaakko Pakkasvirran pompöösi Pedon merkki, starring Esko Salminen. Hype oli kova. Muistaako joku sen nyt?

Isoveli ehti siis ensin, kameran taakse. Mielenkiintoista kyllä tyylissä on aika lailla yhtäläisyyksiä Akin alkuaikojen tuotantoon. Seuraavan vuoden täyspitkä Arvottomat olikin sitten välitön ja näkymät repäissyt klassikko. Harmi kyllä jatkossa eivät lupaukset aivan lunastuneet. Uralta löytyy useita keskinkertaisia vetoja, jos kohta muutama upeuskin kuten vuoden 1991 Zombie ja kummitusjuna.

Tämä elokuva — ja sitä seuranneet kaksi vuotta — tekivät minusta aikoinaan kaurismäkeläisen. On ilo todeta ettei lumo ole hippustakaan haipunut. Jotkut kutsuvat sellaista Kestäväksi Taiteeksi, eikä minulta irtoa poikkipuolen sanaa.

? Post scriptum

Juice (31-vee) vetää livenä alleviivausbiisin »Mies joka rakastaa itseään» — ja onnistuu näyttämään Heikki Hietamieheltä, 61-vee.

<<< Takaisin DVD-listaussivulle

Jätä kommentti