Nolla ke

Sanota vaik et meni lomapäiväks.

Kert kirjat ei tykänny siirtty vyysisest mihenkkä, ni paiskailin niit sit netti. Päivitteli opuslistoi. Isot pinot viäl orotta, aikanas sit. CeeDee-pinkat kans kanteli makkarin pualel. Nehä ny paina nii helkutist, et hyvä saara alt poijes.

Siin sit hyätyhommat oliki. Muute o vaa levytetty. Litkitty kaffe ja mehu ja plarattu opust Timo Vihavainen: Länsimaiden tuho (Otava, 2009). Vähä kuivemp on ko luuli ja pikkase huvittaki. Juurha männä viikol Kiäli-illass määki huuteli et puhuka suame! Hra Vihavaine ei vissi kuunnellu. Ilma siviistyssanoi ei pääst juur yhtäkä sivu ja täytyhä tavan takka heittä muutama lat. Kert ossa. Väliste pompata simmossi Nietzsche-sfääreihi, et ole jättäny suassiol sivui kokonas väli. Ei jaksa raksutta. 29 °C.

Ihmise ei o hyvä tiätä liika. Ainaska paperil. Määki esmes tykkäsi jossa vaihes Siltalast ja Ollilast, siis heijä jutuistas tellys taik rarios. Mut erhettysi sit lukema pariki opustas, ja kudpai. Sitä voi kirjotta nii et kaik ymmärttä — taik doosenttikavereilles.

Äskö baitöwei honasi, et siit meijä talon rempast tuleki toosi hupa. Taululha tais lukke et akkunatki vaihreta. Ziis! Mun Mäcci-tyäsema — plus kaik tilpehöörit — ne o suara akkuna eres. 20 sentti matka. Ne tartte traijat ainaski meetrin päähä ja vuarat pölyilt pakko. Helvati kiva. Kaik o aikanas planerattu ja kuskattu platsilles just simmosel miälel, etei ikän siirret mittä, paitti jos poijes muutta. Ja Murphyki teke visiti iha satavarmast. Nostuuri ilmesty akkunan taka juur sillo, ko mul o kahre viiko lehtirojekti sylis… *arrrrkkhh*

Ehtoollisen paikka.

Jätä kommentti