Satunnaisia lauseita

…ilma suuremppa tarkotust. Torsdaaki.

Käydäs ekas urputuskaupas. Niinkos tiäretä ni pistin ulkolaisset tuatteet poikotti. Tiäsin hyvi et semivegelki tule vaikeuksi, kert kotomaast ei likikä kaikke saa. Silti mää hämmästy. Misä o lähi-Koon finkkivihannekset ja -juurekset?

Porkkana Italiast. Herkkari Hollannist. Kesäkurpitsa Espanjast. Lanttuki Ruåttist. Äkkipäite katottun ei kotilaissi ollu ko pottu, kaali, sipula ja oranke papriika. Kui helvatis? Mun lanttu o laho enkä viljelemisist mittä ymmär, mut luulis ny porkkani löytyvä kesäkuus. Mihe nee o laivattu?

Taloremppa etene. Kävenki vähä utelemas ko sattus äiji pihal vasta. Kui ollakka puhutti hoono soomi. Mää räppäsi turkku, hee veivas viro. Sinäns tiätyst mittä, mut tuli aikast paha communication breakdown. Toine jutteli airoist ja toine seipäist. Oli pakko pyytä yks sälli kämpil ast kattoma et mitä mun täyty tehrä. Ja pahin tiäteski: kaik rojut tartte siirrel akkunoitte erest. *brkls*

Aloti kans eilä ehtool rojektin. Tyänimi o Lapsuure pihamaat. Naputtelen kaik muistot taltte, nykko viäl jotta muista. Samantiän valuski tommone viis aanelost. Katota millai julkasta. Oma osio plokisse vissi.

Noit hakates käve kans iha selväks: pakko o hommat se MacBook Air. Winkku-Läpyn kans mene heermo. Se o hyvä mones assias, mut mikkä hyätyhomma ei kyl pela, ei eres piremp kirjottelu. Mut kaks o kantto kaskes. Hirviä hintta (6 000 markka) ja sit simmone pikkuseikka, et iha näil näppäimil ilmesty MBA:n uussi versuuni. Orotella uut? Osteta nykyne? Käytetty??

Tuumaustauko. Lyhkäne, houp.

EDIT seur. pv:

Kappas. En huamannukka, et juur eilä oli YLE:s remppa-assioist juttuki.

# YLE.fi | Uutiset | Kotimaa | 16.6.2011 | Ulkomaisten rakentajien määrä kasvaa

10 kommenttia artikkeliin ”Satunnaisia lauseita”

  1. Hah, samoi vihanneksoi etin itekki – ei ol! Onks maajussie kellarit taas tyhjätty kaatopaikal, niinko joka vuas? Porganat o muavilaatikos, viäl kiärretty muavikerroksie sisäl ja tuattu Italiast. Ei hyvä, ei tod… No, niit ny kummiski tartte osta. Sipulat ol kotimaissi.

    Talorojektit on tommossi, viaraskiälissi nykyjäs. Mein Varaston talos tehrä toises Varastos remppa kans ja pualet tyäntekijöist puhu viro. Ja sitt sanota, ett kotimaas on tyättömi. Tota, oisko palkoil mittä tekemist asia kans, ko tosaki o ussempi piän alihankkija?

  2. —–>  Polga:

    Kiva saara vahvistust! Välil munst tunttu et mää ole The Ainova Urputtaja. Eik ihmiset torellaka pirä väli, mitä ja kenelt ne suuhus pane? :O

    Vihanneshommas haisse Monopoli. Ja/tai laiska kauppias. Eikä kotoperäne ja ekolookine ol miteskä ykköstyrkky. Huamasi männä viikol et cittarist löyty Raission tekemä maustamatont soijajugu (Keiju Soygurt Naturell) — 0,75 literin kiartokartsa ja maus ei vikka. Lähi-Kooho traijata ylikansallist Alpro Soya, 0,50 litra muavipönikäs. Simmottos.

    Piän alihankkija juu. Kattosi eilä, vaivane tmi täsäki. On taatust miälenkiintone venkura, jos joku tutkis. En tahro syrji kettä, mut kyl mialuste näkisi (ne tyättömät) finnityämiähet meijä pihas. Vaik sit vastike/vuakra vähä enämp nousiski.

  3. Näistä vihannesasioista tuli mieleeni viikon takainen käyntini Kannelmäen Prismassa, joka on kuulema Suomen suurin Prisma. Ikävä kyllä se näyttää pitävän paikkansa. Pitäjänmäen posti lakkautettiin toukokuussa ja nyt paketin joutuu hakemaan Kannelmäestä, bussilla tai polkupyörällä. En siis tilaa jääkaappia postimyynnistä.
    Kävimme Prisman elintarvikeosastollakin ja hämmästelimme, miten hirveä määrä esimerkiksi erilaisia tomaatteja on kaupan, helmisimpukan helmen kokoisesta puolikkaan kesäkurpitsan kokoiseen ja näköiseen, hyllytolkulla. Valintatalous on mukavaa, mutta miten hirveä määrä tästä kaikesta menee sitten biojätteisiin. Bensaa palaa kun niitä raijataan mistä lie ja varmaan aika harva ostaa viinimarjankokoisia tomaatteja ihan nälkäänsä. Ei luultavasti olleet Närpiöstä.

    Muistelmien kirjoittaminen on aika hauskaa puuhaa. Aloitin itsekin sellaisen projektin viime vuonna ja tämän vuoden maaliskuussa eräs juttu oli otsikoitu ”Lapsuuden pihamaat”. Hyvä nimi. Muisti on ilmeisesti jonkinlainen paperinkeräyslaatikko, kun yhden vuoden 1963 asioista ottaa esille, tippuu syliin paksu nivaska asioita, joita ei sitä ennen ollut lainkaan muistanut muistavansa: jäätyneet kengännauhat, lapasten väri, naapurinpojan haukkumanimi, kadun toisella puolella olleen kaupan nimi ja sen hirveä myymälänhoitaja jne. Talvi- ja miksei kesäehtoot menevät mukavasti matkaillessa lähialueella, omassa kaalissa. Onnea matkaan, myös remontissa.

  4. —–>  Jouni:

    Just! Olen lähi-Koossa huamnanut samantapaisen ilmiön. Esmes höttöä, snäksejä, lastuja, dippejä yms. turhaketta lojuu hyllykaupalla. Ja kun ne ovat muovipussukoissa, niin hyllythän ovat käytännössä ilmaa täynnä. Entäs makaronit? Niitä on lähes 2 metrin levydeltä neljässä hyllyssä, kaikkea mitä kuvitella keksii — väärää, värillistä, nuudelia, täytettyä… Mutta eipä löydy täysjyvämakaronia (!).

    Olipas hauska nimisattuma. Pitänee minun kyllä vaihtaa, kun keksit jo *wirn*.

    Keräysloorasta olen samaa mieltä. Kun aloitin — ex tempore —, niin ihan vaivatta valui juttua ja muistoa toisensa perään. Assosiaatiotkin johtivat kolmanteen, juuri kuten kuvasit. Stoorya onkin epäilemättä luvassa tolkuttomia määriä ja pitää nyte pohtia, millä lailla kakun osittaisi. Vuosiperäinen jako esmes on ihan liian spesifi. Kuka nyt muistaisi huusiko se naapurin ilkeä akka 1964 vai -65. Hätäisessä tyäsuunnitelmassa mennään muuttojen eli asuinpaikkojen vaihtumisen mukaan.

    Pakko kysyä: Millaista projektia toteutat? Pöytälaatikkoon, blogiin vai ihanko printtijulkaisua?

  5. Tuli vaa miäle, ett kiva kans on toi Serkut (-> Eestin Herkkut). Ko siält yhryti mm. tattarimakaryynit :D Tummi ja herkui. Ain ei vaa ol myynnis. Ja tattiliämikuutioit. Tuaretavara siäl ei ol, mutt on noit virolaissi tuaresäilykkeit, niinko semst munakoiso-kesäkurmitsatahna, adjika, kurkui erilaissi, punajuureskoi ja vaiks mitä. Hinnatki o kohtuulliset. Ja leippä – aijjumankaut. Paljo en itekkä leippä syä, mutko 100 % rukkine leippä (ei mittä muut mukan oikkiast) maksa 75 senttiimii ja siit meikäläine syä melkke kaks viikko. Ei paljo viitti huurel kotimaise perä. Mun miälest virolaine ape on mull lähiruakka (lähempän see o ku Närpiö)!

  6. —–>  Polgara:

    Pakko sanno, et hyvä mainospuhe. :)

    No siis, oikkiastha ole sama miält. Ain karetu ko hän lista noit muikeit Herkui. Ja ihmettelenki: Kui varte siäl (ja vähä mualki) tehrä kaikki tommossi, mut lähi-Koost o turha etti. Määhä en valmeit kastikkei ja muit ost, mut nyte ajatteli korvat tappovihanneksei (blahhah) simmoselki. Ei löytyny kotomaissi juur yhtäkä! — Otin sit prittiversuunipotlen, vaklasi ja rupesi tekemä itte. *wirn*

    Juu, virosapuska o melkkest lähiruaka. Ostaisi, jos vaa olis.

  7. Eikös se ollut Katri-Helenan laulun nimi eli ei Katri sitä keksinyt vaan joku Raul Roine…eiku Saukki. Tarkistin asian ja sehän on Katri-Helenalla vähän laveampi tuo perspektiivi. Oli miten oli, minä en sitä keksinyt.

    Olen kirjoitellut blogiin ja siitä ajattelin sitten poimia 1 terabyten levylle, noin aluksi ja siitä sitten eläkepäivillä virkata omakustannemuistelmat. Blogissa ne on ikäänkuin satunnaisten lukijoiden avioitavana (niitä on tähän mennessä 3-5/juttu, tosin yksi Brasiliassa). Jos ei tule pahaa urputusta, voinee juttua harkita. Kronologinen on kyllä aika tylsä tapa muistella elämäänsä. Ne parhaat jututhan syntyvät mielleyhtymistä. Niitä odotellessa kirjoittelen, mitä muistan.

  8. —–>  Jouni:

    Sorry, en ollut tarkkana. Tarkoitin tietenkin, että »käytit jo» sitä nimeä, joten ei viitsi toistaa samaa. Se taitaa muuten KH:n biisi olla »Maailman pihamaat».

    Vähän tuollaista rojektia ajattelin itsekin. Tosin, jos jutut blogitan, jatkan kyllä hamaan tappiin rinta rottingilla arvioista pahemmin roikkumatta. :) Sehän se on JB:nkin lähtö.

    Oikeassa olet. Kronologinen naputtelu on äärest huono — siinähän katoaa heti kaikkinainen spontaanius. Enkä aiokaan. Mutta olis ehken hyvä pistää juttu etukäteen kehyksiin, vaikka tyyliin »My Goddamn Awesome Life 1964–2037», ja sitten joka vuodelle oma osionsa, joihin voisi paiskoa juttuja milloin mitenkin. Kokonaisuus syntyisi itsestänsä.

    Kuten sanottu, vuosiluku ei ole toimiva jakoperuste. Mutta katsotaan, mitään ei ole ns. paperilla. Toistaiseksi kaavailen muuttotapahtumaa. Niissähän tapahtui isojakin asioita ja tuntuisi sikäli luontevalta.

  9. Aloitin kartoittamalla ammatillisisen urani alkulähteitä. Aloitin ns. tsupparina kesällä 1969, 14-vuotiaana joten tarinan juurta olis, muttei kaikissa ole niin ihmeellisiä asioita. Sen vain huomaa, että nykymaailmaan verrattuna olen elänyt jossakin Suomi-Filmin lavasteissa. Mielenkiintoista sekin.

  10. Tuo olisi yksi lähestymistapa kyllä. Koulut, duunipaikat… inttiä ei voine heivata. No joo. :b

    Mutta samoilla laduilla ollaan. Kun ke-illalla (tai oikeastaan to-yönä) sain inspiksen muisteloida, niin osaltaan se kumpusi juuri tuosta: nykyisen ja menneen ero. Prosessi oli varmaan uinunut kaalissa jo kauan, ja kun öisin tapahtuu asioita, niin yhtäkkiä, START. »Menohan on kuin muinaisessa Roomassa. Ei hevtti, eihän tarvitse mennä kuin 80-luvulle… — Niin siis, mitäs silloin sattuikaan. Mikä oli SE maailma. Tai oikeastaan, milloin aloin maailmaa katsella…» *naps naps*

    Aion myös näpytellä juuri tuollaisista jutun juurista, ei-nyt-niin-ihmeellisistä. Niistähän elämä koostuu. Ja 70-lukukin on jo monella tapaa niin kadonnut maailma, että voisi yleisemminkin kiinnostaa.

    Luulenpa silti. Itselleni minä tämän kirjoitin.

Jätä kommentti