Mulla menee hitaasti

Brkls. Normimeno ei meina käynnisty.

Syyki o tiätyst selvä, se sama vanha: remppaINFERNO. Nyte o kylläki ollu jo kolme päivä hipihiljast, mut see o laiha lohtu. Takaraivos hakka orotus. Millo ne taas alotta. Vilkasin baitöwei tosa sitä seinä, makkari akkunan taka. Selvis miks varte viime viikol hakatti ja poratti, desipelit kaakos. Siihe seinä jurratti puale meetri välei simmossi kulmarautoi. Niihi kiinnitettä jotta, vissi 10 senti fyllit, ja ehken niitte pääl teräslevyi, joskus aikanas. Nii et härteli jatku viäl viikokaupal, jolsei loppuvuare. Kivat kaikil…

No, hätinäs juasti eilä lainastoautol. Ei mittä erikoist taaska. Täyty näköjäs otta onkke Erään Tahon killerivinksut, ja pistä ussemppiki varaus vetämä. Näil kummiski viikko:

Pekka Kaarninen: Murheilua — Suomen sinivalkoiset kyyneleet (WSOY, 2003)

Kuorsalo – Susiluoto – Valkonen: Salaisen poliisin valtakunta — KGB, FSB ja suhteet Suomeen (Edita, 2003)

Hannu Salmi: Elokuva ja historia (Painatuskeskus, 1993)

John H. Waller: Paholaisen parantaja — Felix Kersten ja salainen suunnitelma Himmlerin kääntämiseksi Hitleriä vastaan (Rasalas, 2004/2002)

Paha noist ny mittä irrotta, he. Murheilus läpätetä Suame urheilun mekamokist. Kyttäkirja venukeist nostatta varmast käyrä, vähä samaltappa ko keske oleva Rislakin Paha sektori. Salmen opus taita ol väitöskirjatyyline ja kursorine selamine riittä; harhauruin ko kannes o Ohuke ja Paksuke. Ja natsijutui o tullu plarattu vähä liika. Tarskos kans opetel menemä autol vähä aikasemmi — viis minssa hupene äkkiki.

Palatas remppasse. See o surkuhupasa se touhu. Ko ne Äijät tule tekemä hommias ne ei puhu mittä! Mää tiätyst ymmärrä etei rakennusmiäs ol esasaarine, mut vois ny eres vaivassi laussei purotel: nyte me tehrä tämmäne (ja joskus muullo jotta muut). Meinate, mää pisti kirjalist palautet, seittemä (7) kohta mikkä ol piäles. No, kolme jäpikkä tule korjama. Yks värkkä kaihtime, toine akkunalaura ja kolmas mene parvekkel. Mää luule et kaik o selvä ja jatkan hommian. Ennenko huamaanka, ni tyypit o kaikonnu, kämppä empty. Kaihrin ja kukkalauta o kunnos, mut parveke ennallas. Heepo viäl erikses siirteli rojui poijes akkuna erest, ja sit ei mittä. Huame vai? Joulukuus? Kummottos niit koulutetta nykyjäs?

Huamine mene hötömölöhommis. Perjanttai, pikkase prokrammi sillonki. See jälkke pääse töitte pualest hiukka huakama. Syyt onki. Tärkkiät assiat orotta… *txt-peli*. :b

2 kommenttia artikkeliin ”Mulla menee hitaasti”

  1. Jos mää ole see eräs taho, nii mä en juurikas enää kurki hyllyissi. Tosi harvo vaa. Ei siält enä just mittä löyry. Mä selaa uutuuret HelMetis ja pistän tilate kaikke mahrollist. Joskus löyty sitt hyveiki (ja ko jokunen kustantajaki ystävällisest tarjottele yht ja toist…) nii pysy toi tarjonta eres kohtuullisen. Tulee kyll isketty kätes paska pariki kertta viikos, mutt see o aika vähä ku miätti kui pali mull tota kirjallist aineisto mene!

    Voi vee tollaste remppoi kaa! Tyäkaveri just kertos, ett niitte remppa ko piti oll valmis alkusyksyst jatku kans viäl. Ja sitt heti perä niil alka piharemppa, ol talvi tai ei… Koko piha kaiveta ylös – mahta seeki ol hauska, konei, paska, kura ja semst! Argh kaikill rempoil!

  2. —–>  Polgara:

    Huupsist. Taho olette juuri hän. Mene näköjäs toosi hittaste: unohri kyhät linki. *noloile, juakse korjamas*

    Toi sun sysdemi o varmast hyvä. Mää pualestas ravaile lainastoautol iha periaattest; täyty tukke heijä käymistäs, etei tumpat sitäki. Normikirjastosha ei enä tartte vaivauttu. Hiano ja korikas Martin kirjasto, misä määki pruukasi viarail liki joka viikko, pantti väkisel nuri 2009. Uuskomja palatsipääkirjasto o yhristetty kirkko ja pakastin. Pitäkö pahanas…

    Remppainfernost o yks assia tullu opittu: Niit ei ossa varo jolsei ol osunu kohral. En olis ikän voinu arvat kummone härteli. Nyte kyl tiäretä. *blahh*

Jätä kommentti