Hail! hail! rock'n' roll — part 1991

[Kirjan kansi] Kirjahyllyssä lojuu äskettäin hankittu John Harrisin opus Hail! Hail! Rock’n’ Roll (2010). Tässä juttusarjassa valutellaan joitain sen herättämiä muisteluksia. Osa 2.

Vuodelle 1991 löytyvät kirjasta seuraavat valinnat:

1991

[Adams-kansi] Myydyin single • Bryan Adams: (Everything I Do) I Do It for You

Myydyin albumi • Simply Red: Stars

Rokkaava single • Nirvana: Smells Like Teen Spirit

Rokkaava albumi • Teenage Fanclub: Bandwagonesque

Hohhoija. Keskinkertainen leffhitti, keskinkertainen brittibändi, ilmiö joka meni minulta ohitse, ja combo, jonka nimikään ei sano yhtään mitään. Tervetuloa 1990-luvulle. :)

Kanukki-Kojo

Olen aina ollut vaikuttunut raspikurkuista. Rod Stewart, Joe Cocker, Delbert McClintonBrian Johnson Geordie-aikoinaan, Coverdale Purplessa, Kojo vv. 1976–1980. Muutama semi-santapaperikin melkein jengissä, kuten Fogerty, Burdon ynnä David Cummings.

Ja kuikuilipa listalla hetken myös tarinamme Adams, vokaalikunkku Kanadasta. Uransa oli alkanut jo 1980-luvun alkupuolella, mutta en juuri hemmoa noteerannut ennen po. leffakilleriä. Enkä jälkeenkään. Halpaloorista kaivelin sittemmin muutaman älpyn, mutta kertaveivaus on riittänyt. Kolme staraa kertoo loput, suht väritöntä mainstreamia.

Ongelma lienee selvä. Loistokas ääni hukkaantuu, kun kyvyt biisintekijänä eivät yllä samalle tasolle. Olisi kantsinut heittää Cockerit: staileja vetoja muiden huippustygeistä.

Simppeli who?

Riittäneepi tästä tämä: sekoitin bändin Simple Minds -orkesteriin ja luulinpa jopa, että kiekkokin olisi hyllyssä. Ehh.

Teinidunkkista

Muistan hämärästi noteeranneeni tuon Nirvana-biisin jossain taivaskanavalla, videona siis. Eipä hetkauttanut. Just another dullish rock band. Eikä innostanut combon muukaan tuotanto, tosin en ole kuullut kuuluisaa Nevermind-albumia vieläkään. Never mind, sure.

Vuonna 1993 valui tellystä niitä akustisia live-vetoja *mikäs sen sarjan nimi nyt olikaan?*. Keikan kiskaisi myös Nirvana, mutta ainoa muisto siitä on kolhon oloinen Cobain villatakissansa, ja Bowie-cover »The Man Who Sold the World». Et simmottis. Voi olla, jos olisin, ollut 15, niin…

Sillä välin

Mitä siis kuuntelin noiden sijasta. Skrollataanpa taasen tuota omaa lättylistaa.

Jooba. Vuoden 1991 albumeja löytyy luokkaa parikymmentä, mutta yhtään niistä en ole ostanut sinä vuonna, tai muutenkaan uutena. Kiekot on kerätty kirppareilta, suunnillensa eurolla, dokkarimielessä. Että tietäisin — tällaista se oli. Paula Abdul, Army Of Lovers, Michael Jackson, Roxette, Queen, Tina Turner. Uhh.

Oikeasti olin radion varassa. Aktiviteetteja riitti hektisen 80-luvun jälkimainigeissakin sen verran että musa jäi sivuraiteelle. Cee-kasetteja autossa, Auran Aallot tai Radio Sata firmassa. Suuria Artisteja ei silloin läjissä löytynyt, lähinnä onkin jäänyt mieleen jokunen hitti. Scorpionsin »Wind of Change», R.E.M.in »Losing My Religion», Roxetten »Joyride», Queenin »The Show Must Go On».

Arviolta seitsemän kymmenestä tuon vuoden listahölkästä on meikälle tuiki tuntemattomia. Sopinee siis päätöstellä: wot tö hek oli Teenage Fanclub?

Jätä kommentti