Hail! hail! rock'n' roll — part 1992

[Kirjan kansi] Kirjahyllyssä lojuu edellensä tammikuinen kirjahankinta eli John Harrisin Hail! Hail! Rock’n’ Roll (2010). Sen aikaansaamassa muistelussa eli juttusarjassa on vuorossa osa 3.

Vuodelle 1992 osoitetaan kirjassa seuraavat valinnat:

1992

Myydyin single • Whitney Houston: I Will Always Love You

Myydyin albumi • Simply Red: Stars

Rokkaava single • Manic Street Preachers: Motorcycle Emptiness

Rokkaava albumi • PJ Harvey: Dry

Empty kiljukaula ja hieno walesilaiscombo vierekkäin. Albumeissa on vähintäänkin outoa, että sama SR-kiekko on kahtena vuotena myydyin. Ja kuka on this PJ? :)

Whitney-wainaa

Kuolleista ei saisi… jne. Mutta eipä minulla sanottavaa olekaan. Sietämätön tekosoulisti, juurikin 1990-luvun kuva.

Simply Red

SR kuvaa eräällä tapaa hyvin mainiosti noita aikoja. 1990-luvun alkuvuosiin asti pidin (duuni)vauhtia hyvästi yllä, eikä oravapyörään istunut vinyyliveivaus. Kasetit kehiin! Niihin tuli äänitettyä kaikenlaista suoraan ratijosta, vasurilla, ehtimättä kuunnella/harkita/kirjata biisinimiä ja/tai esiintyjiä. Monet vedot osoittauivat — niitähän ei saanut sieltä välistä enää pois — aiwan über sietämättömiksi. Kas näin:

I give it all up to you

I give it all up to you

I give it all up to you (Yes, I will!)

I give it all up to you (Yes, I will!)

Vihasin tuota renkutusta yli… minkä tahansa. Luulin esittäjäksi jotain mitätöntä jenkkipumppua. NYT käväisin JuuTuupissa kaivamassa pari SR-stygeä. Just. Stanan fuckihölkkä on tuon Stars-albumin hittiraita »Something Got Me Started». Baadbye! :O

Manic Street Preachers

Walesin postpunkkariryhmä meni minulta pitkään ohi. Pääsyynä oli varmaan suuri yleinen pettymykseni sen aikaiseen musaan, ynnä bändiä soitettiinkin kait aika vähän. Taisin herätä vasta, kun joskus vuosikymmenen lopulla tuli tellystä live-keikka, ja silloin kuulin killerin »A Design for Life».

Sittemmin ovat albumit olleet hinkulistalla, mutta hintaneuvottelut ovat karahtaneet kiville. Tärkeä orkesteri, ja tuotantonsa kaivellaan kyllä.

PJ Harvey

Really, hey? Joku souldiiva -kö?? En TOD viitti ettiskellä… :)

Sillä välin

Mitä siis kuuntelin tuona vuonna? Skrollataanpa jo tuttuun tapaan omaa lättylistaa.

Eipä läjissä löydy. Joe Cocker, Scorpions, Bruce ja Maggie Reilly. Jälkikäteen halpisloorasta hankittuja, Reilly vieläpä CeeDee-kikkara. Bossin Lucky Town oli kohtuu kiekko ja Maggiella oli tietenkin mahtihittinsä »Everytime We Touch», joka maistuu edelleen. Muuten tuttua huttua. Jälkipolville ei kertomuksia.

Jätä kommentti