Kikkarakaupalla

Traijasi vaihteeks Itelliaanost loora. Rapiat seittämän kilo. Lairast laitta, ja honukki mukan. *wirn*

Tämä satsi o sikäls erikoine et mukan o nätti pino CeeDeit. Määhä en niist juurka piitta, pitelen väli. Mutko tyrkyl tuliki Thö Kinks-orkesterin koko 60-luku, ni eiko säkki. Hinttaka ei ollu paha. Ennestäs ei ollukka ko vuare 1966 Face to Face. Nyte löyty seittämä ekaa, 1964–1969. Tohonko viäl tykö Animalssin kokoelma, misä o kaik pravuurit, ni valmis. Vinyylit, noist? Driim on:o

Leffoiki oli fölis jokune. Kolmannes kotomaissi, vanhoi. Lopuist löytys koko paletti. Tairepätki (Greenaway-poksi), noiri (Bogey) ja muzakki (Elvari). Erukkai tiätyst, sunkka ny muute!

Ja lopuks opuksi. Tätä yht klassari varsin ole kyäränny jo moont vuat: Courtois [et al.]: Kommunismin musta kirja, vuarelt 1997 (suam. 2001). Kauhia tiileskivi, likelt 870 sivu… Venttasinki hyvän aikka et se olis kontannu paikallisse divarihylly, mutko ei. Joutusi kyl pulittama mut vihroviime hyllys.

Yhyti kans yhre sporttiharvinaisuure, Valeri Harlamov: Maalintekijä numero 17. Harmi kyl kanssipapru o kulahtanu, mut ussestha ne o kokonas karonnu. Ja pari kivakki viäl seuraks. Leif Wagerin Hävyttömän hieno elämä, muistelmat siis, Le Carrén Pieni rumpalityttö (lohkare seeki, 502 s.), Mellerin runoteos Schlaageriseppele, ja päälimäiseks viäl Päivi Uljaan Kun Suomi punastui. Vimppa kerto baitöwei siit millai meijä hyvinvointivaltio aikoinas kyhätti. Juu, just se, mist o rippuset jäljel. Viäl. 20 vuare pääst jokase finki sisäl assu pikku Sekoomus — kudpai. :mad:

Kuunnelttava, vahrattava, plaramist. Taas kelppa. Pahus: sorvi kylmeni, takasi hommisse.

Post skriptumi

Hups, meinas tärkkein iha unhottu. Jo päiväl kolahti luukku. John Waters: Shokkiarvo. YÄK YÄK YÄK! :D

2 kommenttia artikkeliin ”Kikkarakaupalla”

Jätä kommentti