Kuninkaalliset orgyt

Kinks-orkesteri lautasel. Ei ko siis, kikkaroi asemas. Kenel ny muka olis NIIHI vinyyleihi vara?

Tarttene vaa funderat sillai et musa ratkase. Yhytinki tosa alkuvuarest näti mälli, kuus (6) Kinks-kiakko kerral. Ennestäs oli yks vaivane. Hinttaka ei hirvittäny. Eli tämmöne satsi hyllys:

Kinks | 1964 (Essential CD 482, 1998)

Kinda Kinks | 1965 (Essential CD 483, 1998)

The Kink Kontroversy | 1965 (Essential CD 507, 1998)

Face to Face | 1966 (Castle CLACD 158, 1989)

Something Else by the Kinks | 1967 (Essential CD 480, 1998)

The Kinks Are the Village Green Preservation Society | 1968 (Essential CD 481, 1998)

Arthur or the Decline and Fall of the British Empire | 1969 (Essential CD 511, 1998)

Eka huamio o sukkela heti: 90 rossa kappaleist, liki tuntemattomi. Sehä tarkotta, etei toimittajat ol aikoinas hoirellu hommias. Hee o veivannu (ratijos) niit kymment hitti erestakasi, jättäny kaivelemati muut — helmet sukeltamati. Eikä o paljo meno muuttunu. Jakel sattu Kinks-hetki ussestki, mut kappala o satavarmast »Waterloo Sunset», »Sunday Afternoon», »Tired of Waiting», »Till the End of the Day» taik »Victoria». Varmemmaks vakuureks: Tost vuare 1968 lätylt löyty kappala »Village Green», mitä en ollu ikän enne kuullu. Paitti, et see o just se, mist madame Fabritius kiskasi sen hianon versuunin »Kaipuu», 1993. Mut onk joku muka joskus soittanu eetteris, orkinaalin?

Tokaks tule miäle etei ihme. Et Piitlekset ja Rollarit sai rauhas tapel ykköspaikoist. Kinks o NII helvati enklantilaine — varsinki Daviesin laulut — et mailmavallotus ei olis millä onnannu. Noi hittipätkät viäl menettele mut alpummien muu matsku o iha toist, pikaselki kuuntelul. Niist tule tosi äkki simmone olo, et istuksi jossa kalsan tiilitalon hehkuvas puutarhas venttamas klo viire teet. *wirn*

Nii, vinyyleitte perä o turha ulvo. Olla häpi ja nautiskella näist!

Jätä kommentti