Fred Zinnemann — Täältä ikuisuuteen (1953)

*** ½Täältä ikuisuuteen
— From Here to Eternity — [DVD-kansi: Täältä ikuisuuteen]
Ohjaus Fred Zinnemann
Valmistus/vuosi Columbia Pictures, 1953 (USA)
Lajityyppi/kesto/väri draama (113 min), mv
Pääosat Burt Lancaster, Montgomery Clift, Deborah Kerr, Donna Reed
Hankintapv 26.3.2012
Huomiot Perustuu James Jonesin romaaniin

Sarjassamme isokokoisia pettymyksiä. Mutta kummalla puolella ruutua ongelma? :)

Odotin tätä pätkää hyllyyni kauan. En muista montako kertaa se on esitetty tellyssä, mutta ainakaan en kohdalle ikinä osunut. En edes videon avituksella. Hartaasta seremoniasta kertoo sekin että panttasin jokaista muuta hankkimaani Sinatra-filkkaa — en halunnut vahdata niitä ennen »oscar-suoritusta». Voinee turvallisesti sanoa, ettei odotusta aivan palkittu.

Aloitetaan propleemeista.

Osajako mättää. Clift sinänsä on kelvollinen Prewitt, mutta vähemmän uskottava nyrkkeilijä. Hahmotus on muutenkin nöösi, kysehän on jääräpäästä sotilaasta, joka itse asiassa on myös tappaja. Surkein valinta on osastaan oscaroitu (!) Reed, jonka Lorene on valovuoden päässä hutsusta. Myöskään (Philip Oberin) kapteeni Holmes ei ole lainkaan riittävän holtiton, jotta surkea avioliitto ja komppanian epähoito tulisivat motivoiduiksi.

Sinatra? Suoritus menettelee, kyseessähän on amatööri. Patsas tuli kyllä kevyin eväin: muutama hyvä kohtaus, useimmissa yli. Sopii vaikka verrata Lancasteriin kun kiskaistaan valkokangaskänni. Paha sanoa mikä on ohjaajan osuus, mutta vaikutelmaksi jää, ettei henkilöohjaus kiinnostanut. Kenties tuottajat sanelivat osajaon, studion tähdet jonossa. Frustration? Showbiz, buddy!

Niin, ohjaaja. Zinnemann kuskaa tarinaa tyylillä, mutta tyytyy ikävä kyllä vain pikakuvittamaan romaanin. Kerronta etenee kronologisesti, kaikki oleellinen on mukana. Yllätyksiä ei tule. Henkilöissä ei ole lihaa ei verta, ei varsinkaan naisissa. Lähikuviakin ryöstöviljellään siinä määrin että katsoja on puolessa välissä kypsä. Montako lähistä tarvitsee A. Kaurismäki?

Hyvääkin löytyy.

Mustavalkoinen kuvaus on tyylikästä. Lancaster on loistava Warden ja kantaa leffaa lähes yksin. Kerr on Holmesin hylkiönä sopivan kyyninen ja katkera. Myös sivuosat toimivat, etenkin Ernest Borgninen Fatso, joka roolin pienuudesta huolimatta hakkaa [sic] Sinatran mennen tullen. Ja monet puutteet selittynevät ajankohdalla, 1950-luvun tekopyhyydellä ja moraalikoodeilla.

Mutta, tätäkö odotin 15 vuotta?

Ehkä jouduin mammuttikirjan uhriksi. Olin plarannut Jonesin tiliskiven kolmesti ennen elokuvaa, n. viiden vuoden välein. Kukin lukemiskerta taisi ottaa 3-4 viikkoa. Johan siinä tyypit saavat ihmismielessä omat hahmonsa, synnyttävät maailmansa, alati vieläpä muuttuvan (kirjojen hienous!). Yksi elokuva ei voi vastaavaan pystyä.

Kumpiko seuraavaksi? Nooo. Kirja ei enää ole sama, raina oli pettymys. Nähtäväksi jää. Ainakin voin huoleti ryhtyä niihin Frankie-boyn kikkaroihin. *nahhh*

Jätä kommentti