Clownatut

Alakerran truba alotti taas, konserttos. Mut, nyte syttys lyhty.

Mää ole meina satavarma, et mun omat veivailut kuulosta iha ziisukse samalt ko toi naapurin räpistely. Oikkiast. Samantapane ääni, angsti ja episki. Sälli jopa frasera samaltappa ko mää! Ei helvattu. Kohtha se jo ruppe vetämä MUN ohjelmisto… pihal käppäile kaksone vasta… RING! »Verettäisik kahrestas?»

Mää en tykkä näist viime aikoje sattumuksist! :O *wirn*

2 kommenttia artikkeliin ”Clownatut”

  1. Sun kirjotukset uurest osottest alka olla nii spookeyt, ett koht tosissas ovikello soi ja siäl olet sää – 30 vuat nuarempan :o ”Tuleks fölisse?” :D

Jätä kommentti