Lainatut elämät

Pikamarssi lainastoautol eilä. Jokku hommat hoirella evakostki käsin! jolsei jalvoin.

Noh, saalist ei pääs kehuma. Kert tämä evakkoetappi voi (?) päätty äkkiiki ei kantsi traijat repullisssi, varsin mittä tiileskivi. Jokune kepjä vaa, varoks.

Pekka Laiho

: Poika ja kapakkasaatana (WSOY, 2012)

Eija Mäkinen

: Heidi Krohn — elämäni kivet (Like, 2009)

# Laiho

Tätäpäs huamaanki orottaneeni, salamitte.

Laiho o meina jollantappa väliinputtoja. Parempi ko tiäretä, mainettas viksumpi? Hän ny vaa o jostan syyst ollu vähempi framil, siis eläväkuveis ja matolooras. Salminen, Loiri, Kinnunen, Litja… ältsyn pitkä lista, mist ei Laiho juurka löyry. Nostan kyll kotsanki. En ainaska itte muist, et äijä olis huuhaillu jossai Kördmyis ja muis huithapeliverois. Clap clap!

Ura o silti melkone — teatterin pualel siis — ja onks kummaka: ens vuan 70-vee. Sitä ei btw millä uskois, naamakuvis virnuile 50-vee. Entäs, joko vihroviime lujeta totuuksi taistolaissist? *wirn*

# Krohn

Krohniin pätee liki samat sanat. Taisivat ol Laihon kans samas teatteriski hyvän matkaa. Elokuvis syntty ero, niithä Krohn lätkäsi 1950-luvul aimo nipu. Loorassaki naama o vissi 2000-luvul kulunu, vaik mist mää tiätäisi.

Vähäks o muute sukkela opusnimi, Laihol. Tairan kyl arvat, kummosist hommist jälkimäine o peräsi. LOL

2 kommenttia artikkeliin ”Lainatut elämät”

Jätä kommentti