My Sunday Feeling

Ei ny mikkä hiano ainaska. Erestakasi ryntäili, linkkariski lojusi luakka viis tuntti. Siis to–su.

Torstai ja perjanttai meni sillai eten olis helpolka uskonu: kaks Tepsin matsi peräjälkke. Vaikkei peleis sinäns suurt vikka ollukka, takas hallil en kaippa. Siäl ei enä pelat jääkiakko. Siäl tarjota ottelutapahtuma. Markkinapellet riakku irrallas, geimi o välttämätö paha. Tiivistel vois vaik tältappa: matsis ei saa ol ainuttaka hiljast hetke, koko aja tartte jytist — mainoksi, »»inffo», kälätyst, helvetillisel volyymil tiätyst. Kaikkist paha o erätauko. Toka pelis mul oliki jo korvatulppaanit. Muute olisin sekkonu.

Mää luule, etei munt enä ikän Makkarahallis nährä. Ei vaik tulis viistoist Saku. Älyttömyyshulabaloon sijast mää koitanki epätoivosest säilytel hianot muistoni — Kuppiksen jääkilpolast. Upi ja Umberto. Tähret taivaal ja jääl, tuules heiluvat lamput. Mailman paras sinaappi. The Peli. Eikä mittä ylemääräst.

* * *

Evakkohommis o kumma vaihe. Rapiat kolme viikko on kärvistelty viarais. Suunniles kolmen pvän välein olen käyny koton. Aluks kattomas joko kuivuri olsis köökist karonnu, see jälkke vahtamas joko remppa alkais. Ja assioitki hoitelemas, siällähä makka The Mäkki. Nyte olinki viikonloppun yät. Enkä viihtyny, en yhtikä! Evakkomuaviluukus totkai viälki huanommi. Se o simmoste koto ketä veiva ceedeelt ämppärin.

Mul o simmone tunne, et mun koto on saastunu. Viaraat käy siäl kui huvitta ja teke mitä lystä. Mult ei kysyt mittä ja vähin mahrolline kerrota. Mun ikkäne ihmine olsis voinu äkkiiki usko, et kaik ne assias heiluvat »tahot» o MUNT varte; määhä täsä kärssi saan. Hahhah! Juur toistappäite. Jokaikine osapuali, iha tarkalles, ei vois vähemppä välittä. 2000-luku!

Ensmäist kertta mää ruppe epäilemä. Entäs sit, ko ole vanhha. Ko en enä pysty itte hualehtima ja tappelema vasta?

* * *

Oikkestas piti kyhät huamist kysäri, mut katos into. Sehä mene jollatappa linjas seeki ny. Hyvin toiminu kyssäohjelma pilotetti eikä sen kans huvituttais tehrä enä yhtä mittä. Oma tarttis pystyttä, mut pooweri hukas.

Paremp kappala olis varmast »Too Old to Rock ’n’ Roll: Too Young to Die». Jälkimmäisest voi keskustel. :b

Jätä kommentti