Trubamolli

Määhä lähri pari viikko takaperi poijes kottotan, METELI karkku. Hehheheh.

Ensmäne vk meni hyvi. Välil tunttus et makka hauras, ääntkä missä. Mut nyte onki ruvennu rokki raikama, eikä sunkka mun toosist. Alakertta o muuttanu soittaja! Taik jos o ennenki siäl ollu, osas vaa yhre kappala: the sounds of silence. Enpäs arvannu, kui hyvi assiat senttäs olika. *wirn*

Alatruban hommis o pariki hauskast juttu. Ekakski, häne keppis o aika helvatu epikses. Siinhä ei sinäns mittä outo, moni staraka ossa itte virittä. Mut miks varte hän ei homma virityskonet? Ne o nykyjäs piänei, kätsei ja erukkait, senkus räplä kaulaan kines. Siis skitan kaula. Ja komputteri, sen kanssaki säätö onna.

Tokaks, heepo ei sattunu platsill ko nuattikorvei jaetti, eikä ääntäskä pääs kehuma. Kolkaks, skeepa ei ol häne kätösissäs ollu kovi moont kuukaut, taik turha ussest, see verra voi tapailustas päätel. Lyhykäisest vois sanno, et eväät o hiukka keposet.

Ei silti, et tommoset pikkuseikat hänt yhtikä haittais. Pelkokerroin on piäni seeki. Ohjelmisto meina ei o pykätty simppeleist lastelauluist, taik kolme nuati klassareist a’la naine, pollari ja taxo. Kunha vaa tarppeks kauva kuunttele voi honat, et nuateis lukke simmossi otsikoit ko vaik Maailma on kaunis, Ihmisen poika, ja *köhhh* Pieni ja hento ote. En iha heti koittais…

Nii, plokisti itte. Olen kyl hinkannu jokuse vuaskymmene määki, kerrostaloski. 200–300 erlaatust kappala. Korvaa ei o annettu yhtä enemppä, enkä äänestkä pahemmi huutelis. Jos sitä nuarempan rippune oliki, vaivasil keikoilki saakka, turha retostel tänäpä. Muisto vaine. Oikke kiva silti rämpyttä, omaks iloks.

Krhhm. En vaa ollu tiänny milt se kuulosta yläkerras.

2 kommenttia artikkeliin ”Trubamolli”

Jätä kommentti