Sadepäivänä tuu

Ei ruppe lakkama. Huuperii mättä, tuuli vinku, mollikka o kuallu. See verra o kalsaks vetäny et tartti kiskast kalsarit jalkka.

Kert ulos ei assia, ihmetellä sisäl. Mailman ihmeit. Niit isomppei, tiätyst.

Wanda tosa ruksutta aamust iltta. Kikkara toises jälkke ripata. Mut miks varte DeeVeeDeet pyäri skaalal 0–100? Siis, äänitasol. Jokku ei pääst inahrustaka, toiset ulvo nii helvatust et täyty laitta kuulemissuajat. Ruppe epäilyttämä. Käyk insenjurtitki töis, vaik o måndaaki?

* * *

Epäilyttä kans, ain vaa enämpi, et mitä meil oikke syätetä. Kärtsäsin meina aamul kanamunei. Kartsakennos seisos vmp 19.5. Tänäpä on 16.6. Muneis ei ollu mittä vikka, ainaska en yrjönny. Viäl. Mut totanois, mitä ne munat oli syäny? Iltapuluisha o kevään mitta kohkattu jo ussemma kertta, ko josta komeeron kulmast o löyretty 10 vuare ikässi lihapulli; ulkonäkös pualest niinko eilissi. Kui käveis munakennon? Seisoisik seeki hyllys viäl 2023, vai olsiskos kävelly poijes?

* * *

Jos eläväkuvahamsteri on pihi (apus mää!) ni ajast ei parane tinkki. Sainki eilä hukattu viätetty netis nätti viis (5) tuntti. Ankarast tuli plarattu, vertailttu, lujettu, hinkattu. Eikä ny ihan turhampäitenkä. Hyllys makka ens viikol esmes Antonionin Il deserto rosso (1964), Graeme Cliffordin Frances (1982), Roland Joffén The Killing Fields (1984) ja Russ Meyerin Mondo Topless (1966). — Francest olen kyäränny alust saakka, pariki vuat siihe uppos. Kiva oli kans avat Meijerit-piikki.

* * *

Juhannus uhka, dämmitti. Ei muute mittä, mut kaupoi tartte vaklat. Se o vähemmä kiva jos kaappi vetele viimesiäs ja kaupanoves seiso klappu. Mut sitä on 2000-luvul jo nii… Eiku, eipäs olekka! Mää EN o tottunu siihe, et kaupois hässätä vaik o viikoloppu. Ennemailmas, ko vekeiki oli vähemmä, meni kaupakki kines kahrelt. Lauvantaisi. Söndaakist ei puhetka. Iso Kirja viäl tunnetti — pyhit lepopäivä. Nykyjäs ei millä ol mittä väli. Enniveiss, tule sunnuntaisi sukkela olo jos vaa kaupan ohitte kulkke. Mitä noi teke tual, pyhäpäivä. Soitetaak pollari?

Olsiskos kaffen paikka. Ja keksipino. Kaks Eeet vähinttäs.

4 kommenttia artikkeliin ”Sadepäivänä tuu”

  1. Hmph, sama melkkes tääl ;)

    Kanahävyttömist – eile IHA sama juttu. Keiti munei, ko olsis pitäny olla pare jo viime kuus. Sitt muisti, ett joskus mailt tuattu munei ko oli penska ja kyll nee hyvinki kesti vaiks kui. Jossai sitt lukiki tyylii ”varmuure vuaks” kunei tiärä millo nee o viimese kerätty, pakattu jne. Ett kai se normaali ihmine haista, millo ne o pahentuneit? Eli eile syätti, ei onkelmi – siis muneitte kans :)

    Onnittelut Meyeri korkkamisest =D

    Ja kompata kans tota juhannust ja söndaagei muutenki. Eiks ol iha tarppeks jo ruakka ja kilui & kalui ihmisil tarjol muuteski? Silti tartte arvat, ett perstain o kaupas taas jumalatoine ryysis. Menenki to-aamun *kiussa kaikki*, on kirjastoki auki! =)

  2. —–>  Polga:

    Hmmm… Kyl mar munat suht kauva säily jos vaa kylmäketjuu ei ol poikkastu. Et pikkase pahuttas kirjoti, he. Mut viime vuan joskus oli sama homma ja sillo käveki huanost. Keitin munat, ja hajust jo arvas. :D

    Mailma on torellaki menny sukkelaks. Kaik-heti-ny. Se ei ol enä mikkä hupane sloukani, nuaremmat erhetty oikkiast luulema. Stana.

    Meijeri ja Wooterssi makka hyllys tiätyst viärekkäisi. Vast yks kumppaaki, mut kylsse siit!

  3. tost munajutust voi sanno sen verra et kerra ol hengenlähtö lähel. Meil ku kanoi ja muit tarhatui lintui on jonki verra, niin yhten päivän hain mukamas tuoreen munan kanalan lattialt. Keittelin 8 minuuttia ja eiku kuorta rikki hakkaamaan. Ja voi jessus mikä muna. Tai oikeestas mikä väri ol valkuaisella. Normaalisti valkonen väri ol menny harmaan vihreeks. Muna lens aikas vikkeläste raaseporin suuntaan. Muna eikai vieläkää ole maahan ehtiny, sevverra poweria tuli heittoon.

    Joku kanoista luultavaste ol vierittäny hautomapesästä kuukauden perseen vieres makuuntuneen munan keskel lattiaa.

    Nii ja se henki meinas karata kanalt.

Jätä kommentti