Turvat tukossa

Mul on Turun keskustas pari vakipaikkaa. Hajen niist DeeVeeDee-kikkaroit. Toises käyn ylensä kohnamas kauvanki, toises vaa hakemas nettitilaukset kuleksimast.

Alkuvaihees tuli makseltu ne leffat tiskil, tahroin nährä millai homma pela. Mulha on harva se viikko ussemppiiki tilauksi sisäl, ja sillo levyi tippu kui sattu. Mut täl viikol vaihetin proseduurin: maksoin kaik verkopankis etukätte. Homma muuttus tiätyst kokonas toiseks.

Tänäpä oli hakupv. Joku uus sälli kassal, liäväst harjottelemas.

Homma pelas hyvi siihe saakka, ko kiakot oli mun kassis. En totisest ollu ihan häpi…

– Täsäks tämä oli?

Heppu myänteli.

– Annoit sit nämä levyt mul.

Kaveri vahtas sukkela ilme naamal.

– Mist sää tiäsit et mää ole [N. N.]? Et kysyny yhtämittä paprui tai muutka.

Sälli veti kretliiniks. Takahuaneest heilahta siihe toine, tuttu naama, kuittailema.

– Jepp, ain kyl pitäis kyssy. — Paitti mää ny en sult kysy, vakkari ja tuttu kert.

Mää heiluttelen sitä levynippu ilmas.

– See olis aika helvatun suatava. Mää ole hei ihan pikkase pahas välis, jos yks kaunis päivä te sanotte kassal, et säähä jo sait ne pari päivää takaperi. Eikä o kaukaa hajettu olleska — määhä sanon nimeni täsä ihan julkisest ja normiäänel. Riittä et joku vakla, ja käy koklamas kepil jäät!

Kismitti see verra et osotin mykkäheppuu sormel: »Koulutukseen…» :p

Meist finkeist kiärtä monelaist juttu. Hyväuskossi hölmöi, yks teema. Paha sanno onk perääki, mut nämä tiatoturva-assiat ei ainaska kovi hyväs hantis tunnu oleva. Jolsei itte saa turpaas auki, heikost mene.

Jätä kommentti