Too much of nothing

Dikitaaline elämä o vaikkia. Määki tosa pääti pykät olevanas kototeatterin ja myyrä alt poijes kaik turhat. Mut kauhia viirakko. Kummoset vehkeet hommais, lankato vai eik. Minkä kokone akkuna. Paljo maksais taik sit ei.

Ko muistele, 12 vee ja siltappa. Käyttis oli paperine, eläväkuva seinäkankkal, lätkämatsi Kupittaal seisomas. Helvatist hajui, pulina ja hirast elämä.

Eik niit millä sais takasi?

Jätä kommentti