28,4 kg

Taas käve karvane korsto ovel. Uteli nime, jätti loodan ja katos. 73 opust, jokune herggu täsä.

Harriet Beecher-Stowe: Tuomo-sedän tupa (WSOY, 1953)

Carl von Clausewitz: Sodankäynnistä (Art House, 1998)

Ronald Hayman: Fassbinder — Film Maker (Weidenfeld and Nicolson, 1984)

Billie Holiday & William Dufty: Lady laulaa bluesin (WSOY, 1983)

Theodore Huff: Chaplin — komedian kuningas (Tammi, 1959)

Franz Kafka: Amerikka (Tammi, 1995)

Kalevi Kalemaa: Raoul Palmgren — suomalainen toisinajattelija (Tammi, 1984)

Rudyard Kipling: Valkoisen miehen taakka (WSOY, 1976)

Kalle Lehto: Vastavallankumouksellinen (Tammi, 1995)

Eino Leino: Pankkiherroja (WSOY, 1993)

Marcello Mastroianni: Muistan …muistan (Tammi, 1998)

Timo K. Mukka: Ja kesän heinä kuolee — kertomus sairaudesta (Gummerus, 1968)

Pelle Miljoona: Buddha Blues (WSOY, 1985)

Tuomari Nurmio: Kuviteltuja klassikkoja (Love Kustannus, 1988)

Nestori Parkkari: Väkivallan vuodet (Kansankulttuuri, 1960)

P. R. Reid: Vankileiri Colditz (Otava, 1974)

Noi kaks ekaa olis tarttenu kaivel jo kloppivaihees. Kiplinkki olis kelvannu seeki, klassarit ei vanhetu. Pellelt riittäis tämä ykski, depy. Tuomari-kuviteltu on nuattikirja, makso viis kertta normin, mut on arvoses tottkai. Pankkiherroja (1. p. 1914) on harmittavaisen ajankohtane, taaski. — Ja monemoissi sarjoi tiätyst täyrennetti, elämäkertoi haalitti, musa- ja eläväkuvakirjoi vino pino.

Kyl mar näil taas yks kuukausi hupene.

Jätä kommentti