Usko Viitanen — Laulujen lunnaat

Alotin eilä tommose opukse. Oikke mainion tuntune. Vähäks vaa o wanha hämy ihmeisäs. Kirja tuli hommattu liki onniarvoo, mitä ny netist vähä vilasin ja, siis… tämä Viitanenha on *krhm* …oopperalaulaja. :0

[Kirjan kansi] Taik siis oli. Kuapan pohjalt hän jo hoilotta (1928–2005).

Olen kerenny sivul 40. Tykkään ankaraste.

Viitanen kuvaile sattuvast köyhää lapsuuttas. Siin samal hän maala naaman 1930–40 luvun Suamel. Näky pakka ravistama. Pullamössösukupolven (vai montaks niit jo o) kantsis täst kyll lukke millai eletti enne. Ja vaik tule välil olo et äijä hiukka liiottele, ni kyll se perusjuttu kohrallas o. See verra määki tiärä. Hyärykäst olis seeki, jos nykymalline miälespahottaja honais mitä tapahtus, ko 1944 varasti sapuskaa nälkääs. Suami palkitti lapsoses oikke kukkurakätösel.

Inehmot on erlaatussi. Nii on kirjat ja kirjottajatki. Mää aloti ensiks plarama simmost teost ko Kapellimestari. Siin höpöttele hrat Tarkka & Saraste. Mää jaksoin sitä herraskaist mailma rapiat 30 sivu. Mut, he kait onki niit euruuppalaissi.

• Usko Viitanen: Laulujen lunnaat (WSOY, 1985)

• Pekka Tarkka & Jukka-Pekka Saraste: Kapellimestari (Siltala, 2009)

Jätä kommentti