Toivelauluja #3/1 • 1949

[biisirotla-1][/biisirotla-1]

Ruusuinen hetki
– La Vie en rose –

Vihkosen ja sarjan eka true classic. Säveltänyt hra Louiguy, sanat nimim. Kullervo.

[vihkosen kansi]

Päivä vaikk’ on harmahin/

niin ilta kuitenkin

voi ruusuiselta näyttää.

Sinkkumiähen toiveikkuutta. Vielähän ei olla herätty, kärttämään röökiä ja ruusun nimeä. »Mää Eko, sää kuka.»

Piafin ylitte olisi helppo kävellä, mutta paha laulella. 142 cm. Paulakin on tainnut koittaa ja tietenkin rivi kaikenkarvattomia tankoqueeneja. Vihkosessa hoilaa kuitenkin muudan Kirsti Hurme. Lienee hän tämä 40-luvun filmistaramme? Mutta siis tosi vastusta, löytyisikö esmes teatteriversioista, Kristiina Elstelä vaikka. Piaf-musikaaliko se oli, tuntehella veti, töllössä ainakin nähty.

Minulla oli aikoinaan lyhyt mutta huikea Piaf-kausi. Olisiko ollut jokin merkkivuosi hänen kunniaksensa, YLEstäkin tarjoiltiin nimikko-ohjelma. Siihen lomittain hommasin tuhdin LP-boksin, ja pari vuoden ajan tuli kiihkoiltua. Sittemmin hinku katosi. Le surdose, arvaan ma.

Ja tämähän ei edes ole La Môme Piafin ykkösveto. Ylitte pomppaavat ainakin »Non, je ne regrette rien», »Milord», »Padam padam», »Hymne à l’amour» ja tietenkin »La Belle histoire d’amour» —maailman eka hevibiisi! ;)

Toivelauluja

Tämä JukeBlogin juttusarja käy (valikoidusti) läpi Toivelauluja-vihkosten sisältöjä. A6-kokoiset julkaisut ilmestyivät vv. 1949–1983, yhteensä 126 numeroa. Toimittajana kunnostautui sanoittajanakin tunnettu nimim. Kullervo (oik. Tapio Lahtinen, 1922–1996). Kustantajana toimi Musiikki-Fazer.

Yhdessä vihossa on n. 40 laulua. 20–30 mennee käsittelyyn eli ne, jotka tunnistan, ja joihin itselläni on jokin kiinnekohta. Lyhyet stooryt, kepeä pensseli. Jokunen vuosi puuhaan siltikin hupenee. — Ja ei. En kaiva wikipedioita. Muistini tylsejä luistimeja, plankkailen.

2 kommenttia artikkeliin ”Toivelauluja #3/1 • 1949”

  1. ”La Vie en rose” tuli tutuksi meikäläiselle 80-luvun alkupuolella Tacon esittämänä. Tacohan oli vain yhden (cover) hitin mies, mutta hänen levyllään oli myös tämä biisi. Tuolloinhan meikäkloppi ei tunnistanut sitä Piafin kappaleeksi. Biisi vaan tuntui jo silloin jotenkin tutulta, ihan kuin meikä olisi kuullut sen ehkä jo aiemminkin..? ;-)

    Ei ole läheskään Piafin vertainen veto Tacolta, ei. Mutta *köh* olkoon tämä meikäläisen jonkilainen takauma tahi aasinsilta Toivelauluihin…

    Jaa nii. Tuon videon loputtua mää olenkin jo matkal ryömiin takasin koloon häpeemään… :-)

    https://www.youtube.com/watch?v=vjsDUmXi4tQ

  2. Paljon pahempana muistan samoilta ajoilta diskotuubaversion, joka taidettiin julkaista maxinakin; 20 minsaa samaa jumppaa. Kukahan se oli – pikimusta Grace-joku, ettei olis ollu Bondissakin.

    Heh. Onhan tuossa sentään mukana accordéon. Viihteellinen versuuni, tiettyä letkeyttä. Tacosta kyllä muistan sen Ritz-vedon. Ne olivatten muotia sillon, (wanhojen) klassikoiden diskotus.

Jätä kommentti