Toivelauluja 5 • 1950 • 1/3

Kuubalainen serenadi

No niin. Kaikkihan tämän klassikon tuntevat, jo parista tahdista:

Ja me tulimme kapakasta/

kai hiukkasen horjuen.

[vihkosen kansi] Siis aikuiset tuntevat. Ja hoilattu todella onkin — notskilla, raflassa, kadulla. Horjuenkin, kun se yö aika useinkin oli ihan helkutin ihmeellinen. Sukkanauhasaalis tosin on luokkaa vaatimaton. Kenties lähtömaljoja oli juotu… monta. :b

Tropiikin tummuus tihkuu tietenkin testosteronia:

Ah — muistan — ympärillä

oli ihana Kuuban yö,

ja nuorena, hehkuvana

joka ainoa sydän lyö.

Hehkua saattoipi tuntua varsin aamulla, kun valui piikkilankaa… *krhm*

Pari seikkaa askarruttavi. Kuka on salanimen takana kuikuileva säveltäjä? Ja miksi laulun toverit ovat ulkomaaneläviä, nämä Tom ja Watkinson. Keitä he yleensäkin ovat?

Huomaan ihmetteleväni tätä vasta nyt. Olen tainnut aina olettaa laulun olevan ulkomaista alkuperää, mikä tavallaan selittäisi nimet: suomentajan laiskuutta. Ison-Britannian imperiumin kolonistialiset konsulentit hieman tuulettumassa punaisen lyhdyn kuumottavassa kumossa. Liki kumossa. Eiku, nehän siis haikeasti horjuvatten… satamaan. Okeey. Sailor’s from Portsmouth.

Mutta sävelet on kyllä kaihoillut joku finni. Mistä hra Koskela on keksinyt watkinssonit? :O

Vihkonen esittää artistiksi Kauko Käyhkön. Totta on, joskin minun mielessäni kyyneleitä nielee Tapsa. 100 vuotta syntymästä, btw, maaliskuussa!

Sävel: Salamanteri

Sanat: Uuno Koskela

© Fazer julkaissut kokoelmassa »Serenadeja Sinulle». Kauko Käyhkö laulanut Rytmi-levylle R 6100.

Post skriptumi

Oho. Pomppasin yhden vihon (#4) yli. Olkoon.

[Toivelauluja-details]

2 kommenttia artikkeliin ”Toivelauluja 5 • 1950 • 1/3”

  1. —–>  Polgara:

    No katos pahust… elikäst Musiikkimiäs + Runoilija. Ilmankos syntys klassari.

    Wiki: »Koskela kirjoitti runon jo koulupoikana». A vott. Sehä selittä sen testistereon. Mul oliki koko aika sukkela tunne et… pyyhkisin esmes poijes kohran »nuoruuden huumaa tavoitettu hienosti» tjsp.

    Tattist! :)

Jätä kommentti