Toivelauluja 7 • 1951 • 1/6

[biisirotla-7][/biisirotla-7]

Neljän tuulen tiellä

[vihkosen kansi] Lappi-aiheelle jatkoa.

Ei ehkä ihan samaa tasoa kuin aiempi »Rakovalkealla». Tai sitten vaan ei uppoa. Tuntuma on aina ollut, tekijät huomioiden, tietynlaisesta välityöstä. Korvissani kaikuu lisäksi pelkästään Rautavaara, Louhivuoren originaali on kait harvemmin soitettu.

Entä mistä laulu kertoo? Arvailisin, vaikkapa mielenrauhasta, mutta kyllähän Helismaa puhuu koko ajan »sinusta» eli henkilöstä, ihmisestä.

Löysin sinut sieltä,

tiettömältä tieltä —

tieltä, jolla puhaltaa

saa tuuli jokainen.

Lapin noitako se siellä tunturin katveessa kuikuilee?

Sävel: Toivo Kärki

Sanat: Reino Helismaa

© Sävelteos julkaissut vihkosessa »Pirteät Pelimannit 5». Matti Louhivuori laulanut Decca-levylle SD 5139.

[Toivelauluja-details]

2 kommenttia artikkeliin ”Toivelauluja 7 • 1951 • 1/6”

  1. Joo, ehkeipä nyt kummonenkaan kappale tässä siis käsillä… Olen kanssa kuullut tämän vain Rautavaaran esittämänä.

    Eittämättä kyllä tulee mieleen, että kulkija on kerran tavannut ”hänet”, ihmisen, siellä jossain Neljän tuulen tiellä.

    Tuli kuitenkin mieleen ajatus, että joskos tuo ”sinä” voisikin ehkä tarkoittaa vertauskuvallisesti ”Lapin lumoa” tai ”Lapin mystiikkaa”..? Kulkija on kerran tavannut ”hänet” ja samointein ”rakastunut forever” Lappiin, kaivaten siten sinne aina takaisin…

    Tjaa-a, no arvuutteluksihan tää meni. :-)

  2. —–>  eSa:
    Nii-i. :) Eka säkeistö päättyy näin:

    »siellä, missä raukee raito rajaton/
    siellä harvoin kohtaa ihmisen.»

    Ja sitten tulee se kertsi. Joten, jollei puhuta vertauskuvasta, aatoshan kulkisi: »löysin sinut [silti] sieltä.» *virn*

Jätä kommentti