Harri Rinteessä

Kala kuival maal?

Oukei, huano. Mut kummiski, lukasin tosa häne kirjas vuarelt 1993: Iskelmän vääntömomentti. Munt o meina jo piremmä aikka kiinnostanu, et kummottis ne häne ja Mikon laulut oikke mahta synty.

Ai selviskös?

No vähä nii ja näi. Vaivane turkulainenki tiätä et HR on siwistyny. Ja herrasmiäs. Ja pesservisseri. Pikkase siis ko Leskinenki — suara ja lyhyt ja selvä lause ei kauvaa kuki. Huumöriki on… Hän esmes [kansikuva] uskottele esileikkipuheessas etei käyt siwistyssanoi, mut runtta niit joka toisel sivul. Vastaan käveli peräte »eksplisiittinen», mist mää ole vannonu, et ain jos löytyy ni kirja kines *PAMM!*. Söin rystyseni ja plarasin lissä.

HR harhaile välil see verra kaukomail, et mun tartti pomppi ylitte ussemma kerra. Ei meina ollu tarkotus etiikan ja viosofian kurssei käyrä, eikä mailmaa valmitteks nährä. Harmi sanno, kyl ne laulut vähä sivummal jäi. Ja sit ko niihi käyti käsiks, ni tiätyst »väärät» hoiluut. Ne siirtomaalaulut munt varsin olis kiinnostanu, ja Välikausitakki, et millai ne stooryt kasatti; kuka teki mitäki. Piänel ne ohitetti. Kunnon käsittelyy sai sit simmoset, lopus, ko vaik »Kulta, etkö tulis hakemaan mua kotiin». No. Joo.

Uus opus näist, HR, pliits?

Sitä orotelles, löysin vahinkos mukavan jutun. Harri Rinne: Syvätutkimusmatkalla suomalaisuuteen. Tommone, kirjaks! :)

Jätä kommentti