120 vuotta – ja sikana

Niimpal intresantti.

Taide, kirjallisuus, teollisuus, kauppa ja politiikka puhkesivat äkkiä suureen kukoistukseen. Vuosisatainen uni päättyi, ja ihmiset näkivät itsensä jälleen kerran kansakuntana, jonka sielu on jättimäisen sitkeä, joka tietää hyvin kohtalonsa, vaikka sitä joka puolelta uhkaavat pilkka, nälänhätä, halveksunta ja liittäminen naapurivaltioihin. Suomi on kuin mies, joka pitkään nukuttuaan yhtäkkiä herää virkistyneenä, uudelleen työhaluisena.

– 1896

120 vuat ettippäi.

Taide, kirjallisuus, teollisuus, kauppa ja politiikka, ne kaik on kuivanu pystysse. Vuassatane (?) painajaine on alkanu, ja jos ihmiset enä mikkä kansakunta eres luule olevas, ni sialu on jo fletku ko porvarin ruato. Jokane piitta baaskat mistä kohtaloist, paitti omastas. Valhemeedia valutta joka päivä pilkka, köyhä näke nälkkä, eliitti lorotta räystään päält. Kaukaste maitte kansalaiset kävele rajoje ylitte ottama omas. Suami on ko miäs, ketä nukkuu seisovalttas ja kattele päivät pitkät ohitte. Mitä hyäryttä, tyä ja elämä. Painaka liipasint, JO.

– 2016

Ekan kirjotti Mrs. Alec Tweedie, enklantilaine lady. Hän käve meit kattomas ja naputteli siit teoksen Matkalla Suomessa 1896 (Through Finland in Carts). Ote on luvust »Tavat ja tottumukset», s. 118.

Jälkimmäine on mun näkemys tänäpä.

Jätä kommentti