Ei-minun Suomeni

Traijasin kassini ja reppuni pysäkil. Börssii vastapäät. Jalkakäytäväl seisos ja makas neljä matu. Partabeibei, sotta karus. Huippuroitit niskas, leviän näkössi; Tabakki haisi, keelit kiilsi. Vertasivat valkossi lenkkareitas. Tekivät lopultas lähtö ja yks nousi — takataskustas leijas seteli karul, 50 euro. Tunki takas niinko pennin koliko, ihanko huamannukka.

Notkuivat siit sit kävelykarul päi. Hölmölä jäi kattoma ja kuittama. Mää tahroin ulos. Kilauti. DeLorean. »Okey, Doc. Let’s go. 1982.»

Jätä kommentti