Aika kuluu

Käväisin joutessani laitakaupungilla. Nuoruuden maisemissa.

[Puutarhakatu 30]Vain vähän oli muuttunut. Krostalo entisellään. Kirkko! Kauppa myös, baari, kioski, leipomokin. Tosin kaupoista oli elossa vain se toinen. Lihakauppa Jokinen taisi joutua EU-bulkkimoskan jyräämäksi, kuten jokainen Suomen itsenäinen pikkupuoti. Joskushan niitä riitti kylki kyljessä.

Käppäilin muistoksi sen kauppareissun. 500 m. Tuli kaikenlaista mieleen. Kuinka aika kuluu. Että jos silloin aikoinaan joku naapurini synnytti kersan, on se beibe nyt 40-vuotias. Ja jos beibe 20-vuotiaana pukkasi uuden, on po. lapsenlapsellakin ikää jo 20 vuotta. Jos ne eivät olisi poiskaan sieltä muuttaneet, teoriassa olisi siis vastaan voinut käpytellä samojen kulmien kaksi aikuista äijää, minulle jo tuntemattomia. Ehkä ne istuivat siinä baarissa.

Time runs fast? Ei se kyllä mihinkään kulje, jaloitta seisova käsite. Eikä varsinkaan juokse. Kuluu vain, haipuu haperaksi, menee pois.

Jätä kommentti