Ajolähtö – on ensipäivä loppuelämän

Jos tarttis meikämannenki valkat se kaikkist tärkkiä eläväkuva, yks ainova, ni kyl mar se täsä olis. Mikko Niskasen Ajolähtö, vuarelt 1982.

Vaikutus oli sillo aikoinas valtsu. Ensiks hohti valkokankas, sit vilkkus telly ja see jälkke ruksutti vireoki ussemma kerra, vuaste varrel. Musikki ei kaikonnu nupist ikän. Elämäni elokuva, pakko sanno.

[Mikko Niskanen: Ajolähtö] Täst alko 1980-luku. Ussemppi vuasi jo olti mökötetty, peljätty ReaGunin ohjuksei, rahjusteltu siipi maas. Pellenki taivas oli täynnäs kuumaa teräst. Taiskan linnut hoilas sayonara. Mut heti ko tämän pätkän alkulaulu kajahta, kuva hiippa kasarmin tuvas, ja pottu koht jo korkata, se on niinko sympoline startti. Uusiks! Täält tulla! Täält tulla, elämä, eikä siält!

Ajolähtö on koskettava, moneltappa. Nuaren ihmise elämäs on ussenki paksuste traamaa ja totisest sitä nähräänki. Vastapainoks heitetä huumorintynkää ja vaalita kauneut. Leffa hohka aurinkko, elämänriamu tunke joka raost ja tulevaisuus on sinivalkone eikä baskase harmaa. Kohtalo kuulemma orotta. No käyrä prkl kattomas, mikä se o…

Piänin syy ei o hianot näyttelijät. Mää erikoisest rakastusi siihe Tainaan (Sanna Majanlahti), ja honasin vast joskus paljo myähemmi, ett hänhä oli kovast samalaine säkkäräpää, ko mun entne suuri rakkaus. Nii se mene. :) Sanna varasta jokase kohtaukses ja olsis ansaittenu Jussi-pokalin. Hianost ne vetää muutki, Nivaki, amatööri.

Sattusin kans olema passelin ikäne. Yhre päähenkilön elämäntapahtumat osus kohral ja muuteski asetelma tuntus kovi tutult. Koulut o takan, intti loppunu. Tyäelämä alkanu. Muijakaveri kainalos. Asvaltti o kuuma, kompassi sekasi, mut johonki päi kaik ova menos. Juokse, villi lapsi. »Isänmaa luottaa sinun nuoruutesi voimaan»…

Niskasen suurtyä. 1980-luvun Käpy. Hiukka huvitta ko vilkase arvostelui, sillo ja nyt. Vissi oli vähä »väärä» tekijä. Kriitikot wanhoi äiji. Mut nuaremma ihmise sialusse se uppos iäks. Alatalo – Rinteen hianot laulut, Koverharin terästehtaat, öljynporauslautat, maalaismaisemat, kirjastoautot ja festarit. Eikä sitäkä mailmaa enä o. 60-luvun pakoreitti vei Maboun tehtail. Nyt juasta netis. Oikkiast elämäst ei juur mittä jäljel.

Pyry, Juuso, Late. Ja Taina. Elämää suuremppi raina.

Jätä kommentti