Evan Hunter – Poikaviidakko

Tulipa juur hommattu. Eläväkuvaopusten klassikko, luulen.

[Evan Hunter: Poikaviidakko]

Evan Hunter: Poikaviidakko (1963/1954)

kirjan nimi taik kirjailija ei paljo ehken sano. Mut jos paiskata simmone leffan nimi ko Älä käännä heille selkääsi (Blackboard Jungle, 1955), ni jo ruppe kloku soima? Se raina tehti täst kirjast ja sen alkutekstitte takan huuratetti Bill Heilin »Rock Around the Clock». Rokki oli syntyny. Ainaski lekenda.

Alotin eilä lukema. Sujuvast hän kirjotta. Mut kyl munt heti häiritte simmone mikä ryämii siäl rivitte väleis: poliittinen korrektius. Kirja tehti 1950-luvun alkupualel, sillon ko Croucho tunsi Doris Dayn ennenko se oli neitsyt, McCarthy alotteli vainojas, ja tupakki veretti olkkaris puku pääl monot jalas. Amerikka. Lume-elämää.

Toi kaikki teeskentely näkyy täsäki tekstis ja ihan jopa samaltappa, ko aikakauren toises leffakirjas — Täältä ikuisuuteen. Puuttuu roso. Uupuu särmä. Esmes heti alkupääs on kohtaus, misä sankari tule kotti. Mun tartti pompat se ylitte. Se oli juur niinko Doris meet Ronnie, enää puuttus Shirley Temple pinnasänkyst. Juu, kirjailija varmast vaa korosta sitä kuin kauniist idyllist häne päähenkilö startta, mut yli 60 vuat o menny. Liirumi ei iske. Se kismittä.

No, katota. Ehken meno paranee ja traaman kulmaaki kaiveta. Kert ei arvostelu, en pilota. Sanota vaa sen verra, etei sankarin kirjan alus hakema tyäpaikka vissi ol nimeltäs Strömsö. :/

2 kommenttia artikkeliin ”Evan Hunter – Poikaviidakko”

    • Juu, sama heebo. Käytti vissiin muitakin nimiä, taisin asiasta ammoin udella muinaisessa JukeQuizissa.

      Dekkareita kun plaraan harvakseen, enpä arvioi. Mutta po. Poikaviidakko todellakin raahaa painolastinaan kökköä romantiikkaa. Sama vaiva löytyy leffaversuunista. Vilkaisin sitä varta vasten ja pahasti on pystyyn kuivunut. Se onpi kait kohtalo kaikilla »sosiaaliraporteilla» — eivät kestä aikaa.

Jätä kommentti