Pertti Peluri – minulla on oikeus

Vilkaisin tuossa äsken jääkiekon verkkojulkaisua Jatkoaika. SaiPa-osiossa kärvisteltiin. Seura näet näyttää ottaneen kannan, jossa loukkaantumisista ei kerrota yhtään mitään. Ei edes sitä vähintä.

Tilanne johtuu eräiden tulkintojen muuttumisesta. Wanhoina (hyvinä) aikoina pelaajat olivat amatöörejä. Heillä oli siviiliammatti ja oikea työpaikka. Kiekkoa siirreltiin vain harrastuksena. Sittemmin oikeat työt yhteiskunnassa lopetettiin ja kumipalan kuskaamisesta alettiin maksaa liksaa. Eikä aikaakaan, kun jo hairahduttiin oudoille jäille — pelaajaa, eli tekotyöläistä, ryhdyttiin kutsumaan jääkiekkoseuran työntekijäksi. Pomo vs. alainen. Ja duunari, hänellähän pitää olla oikeuksia.

Asetelma johti nykyiseen tilanteeseen. Seura ei saa julkisesti kertoa pelaajan loukista. Se rikkoisi pelaajan oikeusturvaa. Saako nauraa, jos sallitte.

Ammattiurheilija ei ole minkä tahansa työn tekijä. Mahdollisesta työstä en edes sano, mutta vähintään on kyseessä julkinen tehtävä, josta maksetaan palkkaa. Usein yhteiskunnan taholta. Siitä seuraa, että urheilijalta voidaan edellyttää eri asioita, kuin vaikka sihteeriltä tai bussikuskilta. Tavallisten kansalaisten sairaslomien pituuksia ei ole syytä levitellä. Sporttiheebo paistattelee eri asemassa.

Katsoja on kuvion oleellinen osa. Hän maksaa näkemästään selvää rahaa ja odottaa vastinetta. Voidaan siis hyvin kysyä, missä on hänen oikeusturvansa, jos hän ostaa arvokkaan tiketin vain nähdäkseen Pertti Pelurin olevan saikulla. Kenen asialla silloin ollaan? Kenen oikeus on oikeudempi? Onko katsojaa harhautettu ja seura korvausvelvollinen? Onko asetelmassa mitään järkeä?

Ei ole. Koko baletti on syntynyt vääristyneen individualismin myötä. 2000-luvulla ryhdyttiin ihailemaan Henkilöä. Solidaarisuus romutettiin ja The Yksilö, Mää-Itte, uitettiin frameille. Kun yksilö sitten loistaa majakkana ryhmien yläpuolella, hänelle tietenkin kuuluvat lukemattomat oikeudet. Ja myös luetut. Kiekkkoilijan loukista ei siis voi kertoa, koska se loukkaisi hänen herkkää persoonaansa ja edunvalvonta-armeijan (SJRY) asemaa. Uhhuh.

Tilanne pitäisi pikaisesti kääntää toisin päin. Seurat pitää velvoittaa ilmoittamaan kaikki loukkaantumiset. Tavallinen bussikuski ei voi pitää rokulia kertomatta pomolle, ja saman pitää koskea Pertti Peluria. Jos Pertti ei pelaa, verkkosivulla pitää näkyä syy siihen. Hänen todellinen pomonsa on maksava katsoja — ei lätkäseura eikä pelaajayhdistys.

Jätä kommentti