RiP • Bernardo Bertolucci

Bernardo Bertolucci (1940 – 26.11.2018, 77)

Bertoluccin ura ei ehkä ollut määrällisesti kovin mittava — 16 pitkää ja pari segmenttiä päälle. Merkittävyydeltään ja ajallisesti (1962–2012) sen sijaan kyllä. Prime-ajalta ovat omassakin hyllyssäni seuraavat:

  • Fasisti (Il conformista, 1970)
  • Viimeinen tango Pariisissa (Ultimo tango a Parigi, 1972)
  • 1900 (Novecento, 1976)
  • Bertoluccin kuu (La luna, 1979)
  • Viimeinen keisari (The Last Emperor, 1987)
  • Suojaava taivas (The Sheltering Sky, 1990)
  • Pikku Buddha (Little Buddha, 1993)

Ei taida puuttua kuin kaksi. Ja 1960-luvun tuotannoista Partner (1968).

Bertoluccin elokuvissa on jotain kipeää. Ne eivät ole viihdettä, ei varsinkaan alkutuotanto. Niitä ei voi katsoa huoletta. Pitää olla mielentila. Pariisin kiihkoisa tango vaihtuu äkkiä Fiskarsin kympin auraksi, jos samaistuminen Brandoon ei onnistu. Novecenton pituus on haastava. Kuu herättää karuja tuntemuksia. Buddha taitaa sortua Keanu Reevesiin.

Kaikkia en ole nähnyt, en vähään aikaan. Pitänee kehittää ohjelmallinen iltama. Grazie, Bernardo.

Jätä kommentti