Top 100 • Karmeimmat käännösbiisit

Päivitetty 2.5.2018

Pieni popula. Mitätön kielialue. Jukuripäinen kansa, jolle kansainvälinen hitti ei kelpaa. Pitää tehdä ikioma versio. Käännöskappale. Huhhuh.

Menu
TOP 100 • Ulkomaiset rock-albumit [record-erotin] TOP 100 • Suomalaiset rock-albumit
TOP 100 • Ulkomaiset rockbiisit TOP 100 • Suomalaiset rockbiisit
TOP 100 • Coverbiisit
TOP 100 • Kauheimmat käännösbiisit
TOP 30 • The Beatles
TOP 20 • CCR
TOP 20 • ABBA

M

usiikki herättää intohimoja. On melkein mahdotonta jäädä kylmäksi, sillä yhden ihastus on toisen vihastus eikä objektiivista totuutta ole. Paetakaan ei juuri voi: jo keväinen Suvivirsi altistaa lapsena mielet. Kotonakin soi. Perusta lasketaan.

Nuoruus ja aikuisuuskin. Yhä uudet laulut säilövät paikkoja, aikoja, tuoksuja ja tyyppejä. Upeita muistoja — usein tallentuneina päivän hitteihin. Moni historian päiväperho myös uhmaa aikaa: lumo on yhä tallella.

[Pommi] Mutta.

On myös se vähemmän kiva osasto. Jotkut käännösrenkutukset ovat syvältä ja saavat raavaan miehen rasvaamaan nuoraa tai kantamaan toosansa verkonpainoksi. Hienokin originaali on sössitty. Sanoitus on huitaistu, charmi kadonnut. Artisti ja biisi eivät kohtaa, bändi funtsii liksapäivää, tuottaja lojuu manikyyrissä. Kaikki on läyhäistä ja kornia. *plumps*

Tämä on listaus sellaisista biiseistä. Kauhistuksen korkea veisu. Vain Suomessa.

– – –
EDIT 1.5.2018. Kaikkia kauheuksia on hankala muistaa — eihän niitä kukaan soita. LOL. Siksi listaus on yhä vajaa ja rakentuu hiljallensa. 43 vetoa plakkarissa. Kannattaa myös huomioida, että monet näistä arvioista on remingtoitu lähes 20 vuotta sitten. Maailma on jo toinen. Mutta eivät ne karmeudet tuosta juuri parane, joten stilisointi olisi huono sointi. Näil ettippäi.

  1. Et kai ymmärrä minua väärin

  2. Esittäjä: Lasse Mårtenson, 1965
    Originaali: Don’t Let Me Be Misunderstood (The Animals, 1965)
    Sävellys: Bennie Benjamin – Gloria Caldwell – Sol Marcus
    Sanat: Lasse Mårtenson
    Levytys: Philips PF 340706

    Tuskin.

    Eric Burdonin raaka, negroidi ja palleja hiostava tulkinta on muisto vain, kun Lasse-setä astuu kehiin. Kaivoskuilu Newcastlen ja Helsingin välillä ei syvempi voisi olla.

    Hemmon oma »käännös» hakee korniudessaan ja epäistuvuudessaan vertaistaan. Burdon parahtelee toistuvasti ja vaikuttavan epätoivoissaan »I’m just a soul who’s intentions are good!», mutta More Tenson se vain lallattelee tuskitta että »Oonhan vain mies, joll’ on ymmällä pää

    Minulla myös. Kuinka tämä saattoi mennä läpi?

  3. Junaan olisin noussut jo

  4. Esittäjä: Jukka Kuoppamäki, 1970
    Originaali: Lodi (Creedence Clearwater Revival, 1969)
    Sävellys: John C. Fogerty
    Sanat: Jukka Kuoppamäki
    Levytys: Parlophone 5E 006 34192

    Olisit noussut!

    Osapäivähippyjien olisi ainakin pitänyt pysytellä Eikan Pumppunsa parissa ja tyytyä rustailemaan sinivalkoisia lammaslauluja. Legendaarisen CCR:n ilmavasta ja vaivattomasta svengistä ei ole tietoakaan, ja myös Fogertyn hieno tarina takamaiden peräkyliin juuttuvasta matkasoittajasta on hukattu täydellisesti. Ja se nyt vain on niin, että tietyt rockbiisit ovat pyhiä ja
    koskemattomia.

    Toivottavasti JF ei ikuna tätä kuule.

  5. Svengi Mary

  6. Esittäjä: Tapani Kansa, 1971
    Originaali: Proud Mary (Creedence Clearwater Revival, 1969)
    Sävellys: John C. Fogerty
    Sanat: Tapani Kansa
    Levytys: Sonet T 6557

    Myöhemmin heimon vanhimmat muistelivat tapausta usein ja sanoivat, että hän ei tiennyt mitä teki, mutta suoritti kaiken varmalla otteella ja hetkeäkään epäröimättä. John C. Fogertyn klassikosta ja yhdestä kaikkien aikojen rockvedosta jäi jäljelle hyvin prässätty ruutupaita, kasa hiiltyneitä plektroja, ja tuhkasta alakuloisena törröttävä mustunut Rickenbacker.

  7. Muukalainen

  8. Esittäjä: Fredi, 1973
    Originaali: Starman (David Bowie, 1972)
    Sävellys: David Bowie
    Sanat: Vexi Salmi
    Levytys: Philips 6034037

    David Bowie on luonut siinä määrin oman tyylin, että biisit eivät kerta kaikkiaan oikein käänny. Hectorin versioidenkin jäljiltä rima usein väräjää, mutta tuuban tuuttaaja Vexi Salmi ei edes vaivaudu. »Mä pientä iltapalaa juuri tein, hou hou». Hou hou.

    Fatty-Fredin iskelmäote on tietenkin oma lukunsa. Ei touché’ta, ei kosketuspintaa, no nothing. Samaa jöötiä, mitä tämä uransa »huipulla» näihin aikoihin kekkuloinut keskinkertaisuus muutenkin tauotta markkinoille suolsi. Matti Siitosen iskelmätehdas.

    Hieno »Starman» olisi tietenkin pitänyt julistaa rauhoitetuksi, mutta hitinteko oli nastempaa. Laskekaa läpitte, jos näätte.

  9. Kalajoen hiekat

  10. Esittäjä: Tapani Kansa, 1978
    Originaali: California Dreamin’ (The Mamas and the Papas, 1965)
    Sävellys: John Phillips – Michelle Phillips
    Sanat: Tapani Kansa
    Levytys: CBS Records 6540

    Kymmenet huipputekstittäjät olivat vuosien ajan joutuneet toteamaan tämänkin klassikon edessä voimattomuutensa, mutta itsekritiikki on tunnetusti köyhien vaiva.
    »Kalajoen hiekat/voi kun onnistuis». Ei ihan kun.

    Tunkion päällä siis lojuu Frederik D. Kansa, joka 1970-luvun lopulla päätti voimansa tunnossa paitsi »uudistaa suomalaisen rokin», edelleen jatkaa »sanoittamistaan». Mikä Aarre Suomen kansalle! Ihan itse. Tuloksena on vino nivaska kuonatuotoksia, eikä Suomi ole koskaan toipunut.

  11. Kukka hiuksissaan

  12. Esittäjä: Lasse Mårtenson, 1967
    Originaali: San Francisco (Be Sure to Wear Some Flowers in Your Hair (Scott McKenzie, 1967)
    Sävellys: John Phillips
    Sanat: Lasse Mårtenson
    Levytys: Scandia KS 714

    Kun puolihurri kolmekymppinen ryhtyy osapäivähipiksi, niin tällaista on jälki. McKenzien sokeroitu flower-power-balladi kiteytti ehkä jotain 1960-luvun ylioptimistisesta hengestä, mutta finnikäsittelyn jäljiltä ei moista uskoisi. Mårtensonia pidettiin aikanaan kai kovanakin laulajana, mitä seikkaa en ole koskaan ymmärtänyt. Huh.

  13. Epitaph (tuulet kirkuu hautoihin)

  14. Esittäjä: Hector, 1975
    Originaali: Epitaph (King Crimson, 1969)
    Sävellys: Robert Fripp – Michael Giles – Gregory Lake – Ian Mcdonald – Peter Sinfield
    Sanat: Hector
    Levytys: Love Records LRLP 142 (LP)

    Valitettavan tuttua sarjaa. Joihinkin biiseihin nyt vain ei pitäisi koskea.

    Crimsonin intiimiydestä ja hartaasta fiilingistä ei voi aistia edes ripausta. Kaikki mättää: nimekäs studio-orkesteri kiskoo rekeä kuin lauantaidanssinauhoituksessa ja koettelevan kokemuksen kruunaa Hecin ontuva sanoitus. »Pelkään niin / sä huomenna ii-itt-kee-et».

    Vielä ylihuomennakin.

  15. Miltä meno maistuu

  16. Esittäjä: Lasse Mårtenson, 1973
    Originaali: Walk on the Wild Side (Lou Reed, 1972)
    Sävellys: Lou Reed
    Sanat: Kari Tuomisaari
    Levytys: Scandia KS 905

    Piru vie, More Tensonhan alkaa listalla jo haastaa Kansan. Ei maistu. Ei mitään häpyä tässäkään, paitsi mittaamaton camp-arvo. Reedin charmantista pudottelusta on väännetty karmaiseva tusinarallatus.

    Terveisiä vaan Kari Kustaa Tuomisaarelle. Häpi nau?

  17. Tyytymätön

  18. Esittäjä: Eero & Jussi & the Boys, 1965
    Originaali: (I Can’t Get No) Satisfaction (The Rolling Stones, 1965)
    Sävellys: Mick Jagger – Keith Richards
    Sanat: tuntematon (Raittinen?)
    Levytys: RCA FAS 941

    Kuin mustavalko-otos Suomi-rockin tilasta, 1965. Tuottajan palleilla antigastooleilla 5-kymppiset papparaiset, käsitys rockista nolla. Somewhere utomlands ulkolaiset pellet ruiskaisseet hitin. Rahastuksen merkeissä kotilaiset rutistaa.

    Mikään vain ei kertakaikkisesti toimi. Soundit ovat syvältä, teksti tolkuton, svengistä ei tietoakaan ja Jaggerin ja Eero Raittisen vokaalivertailu mustaa mielen. »Olla en voi/ tyytyväinen». Sisso.

  19. Menin kipsiin taas

  20. Esittäjä: Hector, 1975
    Originaali: Dancin’ Fool (The Guess Who, 1974)
    Sävellys: Burton Cummings – Domenic Troiano
    Sanat: Hector
    Levytys: Love Records LRS 2090

    Alkuasetelma on jo toivoton. Burton Cummings on yksi kaikkien aikojen rock-vokalisteja, Hector taas… no niin. The Guess Who puolestaan pystyi parhaimmillaan revittämään aika raivokkaasti, ja alkuperäinen hieno rockveto rullasikin reppavalla riffillä messevästi.

    Hecin partion jäljiltä notski savuaa. Taustacombo on totaalisen tiltissä. Soundit säälittävän ohuet. Hectorin epätoivoinen Cummingsin matkinta herättää raivoa. Tekstinkin on ilmeisesti kirjoittanut Veikko Salmi salanimellä, ainakin se on yksi Hectorin uran surkeimmista:

    »Mä kohta kohteeksi jouduin yhden tyyli-lyylin/
    kuumaa huumaa vaistosin /
    Mut silloin kadotin taas mun kovanaamatyylin/
    ja niinkuin aina — murenin
    ».

    Vuosi 1975 on Hecin uralla merkillinen pohjakosketus — sehän pitää sisällään kaksi muutakin täydellistä hutia (»Epitaph» ja »As Strong as Samson»). Hybris? Böörn-autti?

    Nää kipsit ei murene.

Jätä kommentti