Top 100 • Käännösbiisit

Päivitetty 30.4.2018
Poppari. Bändi. Wannabe-stara. Kaunis, suulas ja varsinkin nuori. Siihen se saattaakin jäädä. Biisi ei synny. Thänk gaad ne ulkomaanpellet ovat jo tehneet työnsä. Tässäpä tuloksia.
Menu
TOP 100 • Ulkomaiset rock-albumit [record-erotin] TOP 100 • Suomalaiset rock-albumit
TOP 100 • Ulkomaiset rockbiisit TOP 100 • Suomalaiset rockbiisit
TOP 100 • Coverbiisit
TOP 100 • Kauheimmat käännösbiisit
TOP 30 • The Beatles
TOP 20 • CCR
TOP 20 • ABBA

Melodisen musan ystävänä lista on enimmäkseen poppista ja iskusävelmän kanssakin flirttaillaan. Ihan ilmeisimmät klassikot tyyliin »Kesäkatu» on jätetty veks ja jonkinlaista ajallista kattavuutta (1950–2000) tavoitellaan. Relevantti kama tosin tehtiin 1955–1975, joten painotusta esiintyy. Kevyttä arviointia harjoitettu, joitakin muisteluksia valuteltu.

EDIT 28.4.2018. Monet näistä teksteistä on naputeltu lähes 20 vuotta sitten. Kannattaa huomioida. :/

  1. Ei aika mennyt koskaan palaa

  2. Esittäjä: Jussi & the Boys, 1967
    Originaali: Proshtshai ljubov (?, 19xx)
    Sävellys: B. L. Andreschevski [venäl. kansansävelmä]
    Sanat: Jussi Raittinen
    Levytys: RCA Victor Fas 975, RCA Camden CAL 16

    Vissiin alun perin venäl. trad, jonka levyttivät jo 1950-luvulla kaikki »suuret», Henkka Theelistä lähtien. Silloin styge kulki nimellä »Unhoita menneet». Biisi on toki itsessäänkin hieno, mutta erityisyys piilee Seppo »Paroni» Paakkunaisen nerokkaassa, yltäkylläisessä sovituksessa. Slaavi-molli meets Motown.

    Tämä tuo aina mieleen lapsuuden kuumat kesät ja sen oudon levottomuuden, kun murkkuikää lähentelevät nulkit jo tähysivät pikkutypyjen hämmentäviä kohoumia. Viettelevä intro vie minut hetkessä niihin fiilareihin, vaikka sitten istuisin aamurähmässä niinistöä vääntämässä… Mitä muuta voisi vaatia listamme ykköseltä?

  3. Kaiken kauniin rinnalla

  4. Esittäjä: Jari Lappalainen, 1970
    Originaali: Oltre la notte (Iva Zanicchi, 1966)
    Sävellys: Ivan Vandor
    Sanat: Saukki
    Levytys: Sonet T 6542

    Liki täydellinen italobiisi ja kuuluu samaan sarjaan yllä olevan kanssa — hetkessä aikamatkalle.

    Lappalainen jäi yhden hitin ihmeeksi ja tulikin paremmin tunnetuksi viulistina. Tällainen täysosuma riittää kuitenkin hyvin yhdelle ihmiselle. Vähäeleinen tulkinta riipaisee yhäkin tavalla, jota tapanikansat ja sillanpäät turhaan tavoittavat. Ei näitä enää (osata) tehdä.

  5. Häämuistojen valssi

  6. Esittäjä: Muska, 1973
    Originaali: Donauwellen (?, 19xx)
    Sävellys: Iosif Ivanovici
    Sanat: Arno Ora
    Levytys: Love Records LRS 2053

    Originaali lienee romanialaislähtöinen ja versioita ovat veivailleet kaikki Olavi Virrasta lähtien. Energinen, rokkaavasti sovitettu uusversio vie biisin kuitenkin viidenteen potenssiin. Rummuissa lienee Mr. Ronnie ja itse Alppuko kepukoi? Ja Muska — pitkään ainoa uskottava naisrokkarimme, vetää alkuvoimaisella vimmalla. Näissä häissä kuokkisin kyllä.

    Kuriositeettina sanottakoon, että tämä (niin kuin monet muutkin aikakauden Muska-biisit) kuuluu aika tukevasti sarjaan »villejä rubiineja». Sanoista ei aina tolkkua saa, kun Marijamme remuilee jo ennen Aaltosta. Ilmankos meiningissä löytyy.

  7. Murtuneen Sydämen hotelli

  8. Esittäjä: Lasse Velmala & Yellow, 1971
    Originaali: Heartbreak Hotel (Elvis Presley, 1956)
    Sävellys: Mae Axton – Tommy Durden – Elvis Presley
    Sanat: Lasse Velmala
    Levytys: Love Records LRS 1072

    Tässä hengästyneessä pläjäyksessä on huomattavaa amatöörimaista charmia. Kuulostaa siltä, että juttu on purkitettu kertavedolla ja tuloksena on freessi tallenne, jonka huojuvaa aitoutta ei kukaan ole myöhemmissä versioissa tavoittanut. Turkku rocks, ehh!

  9. Sulle silmäni annan

  10. Esittäjä: Seija Simola, 1969
    Originaali: Ti regalo gli occhi miei (?, 19xx)
    Sävellys: Vittorio Ferri
    Sanat: Saukki
    Levytys: RCA FAS 010

    Aivan tappobiisi. Seija Simola on jotenkin käsittämättömästi niputettu silkan iskelmähutun sekaan, eikä ole saanut oikeaa arvostusta. Tässäkin lyyli tempaisee ihan kybällä. Saukin sanoitus ehkä liikkuu parodian rajamailla, mutta vaikuttava, dramaattinen ja täyteläinen sovitus avittaa eikä lopulta mitään puutu.

    Kaipaako joku korisevia tankokuninkattaria?

  11. Nathalie

  12. Esittäjä: Tapani Perttu, 1969
    Originaali: Nathalie (Gilbert Bécaud, 1964)
    Sävellys: Gilbert Bécaud
    Sanat: Saukki
    Levytys: Sonet T 6526

    Aivan v-a-l-t-a-v-a laulu. Pelkkä sävellys on hieno, mutta sen lisäksi ylöspano ja tulkinta on aivan rubensia. Originaalia en ole koskaan kuullut, mutta eihän se voi pärjätä edes vähää alusta.

    Loiston kruunaa tietenkin Saukin sanoitus. Viiteen minuuttiin on mahdutettu kokonainen maailma. Kylmän sodan huurut tulvivat kajareista ja likeltä liippaa että kuulija alkaa koputella mikkejä seinistä. Näyttelijä-Perttu vetää elämänsä performanssin. Koko skaalalla eikä kuitenkaan yli. Mihin mahtoi Perttu kadota?

    Vaivattomasti aikamatkalle. Kaikki ne haalistuneet värivalokuvat. Äiskäkin… käväisi jossain Leningradin reissulla, tuliaisinaan taattua laatua oleva akustinen skitta. Hiljainen, mustavalkoinen, paranoidi Suomi. [Tosin jos vertaa… (lat.huom.)]

    Hiukka siis hytisyttää. Mutta kuppi kuumaa kaakaota ja torille. Kenties siellä jo myyttinen neuvostokaunotar odottaa…

  13. Miljoonan markan pakarat

  14. Esittäjä: Pedro’s Heavy Gentlemen feat. Marjo Leinonen, 1991
    Originaali: Black But Sweet (Wilmoth Houdini, 1939)
    Sävellys: Frederick Hendricks
    Sanat: Jukka Itkonen
    Levytys: Kerberos KES 193

    Marjo Leinonen — Suomen Janis — onnistuu siinä missä mm. Kojo aikoinaan ei: vakuuttava enkkuilmaisu vaihtuu sujuvasti suomeksi.

    Pedro Hietanen kaivoi jostain savikiekolta vanhan calypso-hitin ja pudottelihe siihen svengaavan sovituksen. Jukka Itkoselta irtosi istuva humooriteksti Ilonasta, joka »oppi riisumaan muttei pukemaan». Ja maistuvan kakun päälle Marjo vetää kuin viimeistä päivää. Niin se käy.

    Ralli rullaa vaivattomasti ja juuri tällaisesta tapanikansat ja tankokuninkaat voivat märkäunelmoida. Kaiken ei tarvitse olla suurta ja paatoksellista. Biisin kajahtaessa (yhä harvemmin) ratijosta, tulen aina kovaste hyvälle tuulelle ja kurja maailma on taas hetken mukavampi paikka.

  15. Hetki lyö

  16. Esittäjä: Kirka, 1967
    Originaali: Beat the Clock (The McCoys, 1967)
    Sävellys: Richard Gottehrer
    Sanat: Pertti Reponen
    Levytys: Scandia KS 717

    Nuori Kirka — Suomen ensimmäinen aito ja uskottava rocklaulaja — vakuutti heti. Love-debyytti »Anna suukko vain» tosin ei herättänyt huomiota, mutta tämä seuraava sinkku räjäytti pankin kadulle asti. Herkkä, vimmainen ja energinen veto, joka pesee, linkoaa ja kuivuttaa originaalin mennen tullen. Mainittu seikka olikin seuraavat viisi vuotta Kirkan tavaramerkki: monien hittien originaalivetoja ei edes tunneta. Ja osa kunniasta lankeaa tässäkin Seppo »Paroni» Paakkunaisen täydelliselle sovitukselle.

    Seuraavan kymmenen vuoden aikana Kirka tekikin hyvää, joskin melko epätasaista kamaa. Valitettavasti vain ura ei päättynyt siihen. 1990-luvun alun jälkeen äijän äänestä katosi totaalisesti kaikkinainen herkkyys ja spontaanius, ja tilallle ryömi jostakin ns. ammattimainen ote. Etenkin 2000-lukuinen kivireen kiskonta koetteli kuulijaa tylysti. Onneksi nämä rahinat elävät ja tuovat lohtua.

  17. Mä elän vieläkin

  18. Esittäjä: Mustajärvi – Marstio – Sorsakoski – Kääriäinen, 2000
    Originaali: The Highwayman (Highwaymen, 1985)
    Sävellys: Jimmy Webb
    Sanat: Harri Laukkanen – Erik Mantere – Juha Tapaninen
    Levytys: Pokocd 234

    Harvoja 2000-luvun helmiä. Hieno sanoitus ja wanhan liiton äijät istuvat »rooleihinsa» tiukasti kuin Jokerit-valmentaja pallilleen. Energinen veto toimivalla sovituksella.
    »Mä nousin tähtiin/ palata en sieltä voi/ Mä elän vieläkin/ mun levyt vielä soi.»

    Maestro Webbin sävellyksessä on tosin yksi outo ja banaali lisäosa, mutta mitäpä finnit sille.

  19. Menolippu

  20. Esittäjä: Satu Pentikäinen, 1979
    Originaali: One Way Ticket (to the Blues) (Neil Sedaka, 1959)
    Sävellys: Hank Hunter – Jack Keller
    Sanat: Saukki
    Levytys: CBS Records 6563807

    Tässä Sadussa olisi voinut olla onnellinen loppu. Taivas oli jo aukenemassa, kun vasta 16-vuotias Pentikäinen vetäisi banaalin diskotaustan päälle uskomattoman kypsän tulkinnan tästä 1960-luvun klassikosta. Loppu koitti kuitenkin äkkiä. Lyyli joutui Frederik D. Kansan kynsiin ja hoilottamaan tämän avuttomia tekeleitä. Sääli — ääntä ja näköäkin olisi ollut.

    Paljon muistoja ja fiiliksiä. Vuodatan tämän myötä aina tipan K:n ja Hämeenlinnan matkan muisteloille. Nyyh. :b

Jätä kommentti