Top 100 • Käännösbiisit

  1. Julián Grimau

  2. Esittäjä: Tapio Heinonen, 1969
    Originaali: (?, 19xx)
    Sävellys: Esp. trad.
    Sanat: Kari Tuomisaari
    Levytys: Columbia MY 178

    Ytimiin käyvä espanjalainen kansansävelmä, johon on tehty kaksikin eri sanoitusta. Pentti Saaritsa veti jutun turhan vasemmalle ja olenkin aina digannut enemmän Tuomisaaren versiota. »Tiemme kivet on mustat, verestä mustat…»

    Aika vaikuttavaa, kun tuon kuulee 12-vuotiaana. En koskaan toipunut.

  3. Kanelipuun alla

  4. Esittäjä: Kirka, 1972
    Originaali: Cinnamon Girl (Neil Young, 1969)
    Sävellys: Neil Young
    Sanat: Jarkko Laine
    Levytys: Scandia KS 878

    Core(imma)t Niilo-funnyt tukehtuvat virnuunsa, mutta miksi piittaisin. Eihän tätä ole syytä verrata missään Neil Young -katsannossa, versiointi on niin perin erityylinen. Hasse Wallin skitta ryömi herkullisen semiheavysti ja Kirkan äänessä oli vielä näihin aikoihin vetävää herkkyyttä. Vain Jarkko Laineen hieman omaperäinen sanoitus estää vieläkin paremman sijoituksen.

    Juu, vähän lukkarinrakkauttakin: tätä stygeä veivasi teinipumppumme silloin aikoinaan hyvin, hyvin vaikuttuneena. Okh niitä aikoja.

  5. Kaipuu

  6. Esittäjä: Marjut Fabritius, 1993
    Originaali: Village Green (The Kinks, 1968)
    Sävellys: Ray Davies
    Sanat: Tuomas Lampela – Olli-Pekka Vaarne
    Levytys: Fazer Finnlevy 100682

    Tähdenlento Fabritius kiskaisee tyylikän ja loistavasti svengaavan sovituksen päälle oivan suorituksen. Mihin typy katosi? — Tämä styge on hieno esmi siitä, että hyvä biisi kyllä taipuu monelaiseen kuosiin. 1990-luvun poppisrintaman harvoja valopilkkuja.

  7. Monofilharmoonikko

  8. Esittäjä: H.E.C., 1977
    Originaali: Six String Orchestra (Harry Chapin, 1974)
    Sävellys: Harry Chapin
    Sanat: Hector
    Levytys: Love Records LRS 2165

    Loistava laulu eikä Hectorin teksti kalpene. Äijä myös vetää biisin kovasti eläytyen. Koomista, surullista, naurattavaa ja ennen kaikkea aitoa musaa. Harrykin myhäilee, siellä jossakin.

  9. Kirjoita postikorttiin

  10. Esittäjä: Muska, 1971
    Originaali: Send Me a Postcard (Shocking Blue, 1969)
    Sävellys: Robert van Leeuwen
    Sanat: Pertti Reponen
    Levytys: Scandia KS 846

    Hollantilaispumpun sievistelevää poppisoriginaalia ei ole moni edes kuullut, mutta ihmekös tuo. Muska ja rujosti svengaava studio-orkesteri pyyhkii sillä lattiaa kiskaisemalla biisin tyystin toiseen maailmaan. Esipunkkia!

    Marija heittää raivolla ja vaistomaisella rock-otteella ja sylkee Remu-artikulaatiota ennen Remua. Kuuluisampi isovelikin lienee luikkinut nurkan taa, ja laulun velttoileva kohde on epäilemättä raapustellut kättelyssä ja rynnännyt lodjulle.

    Radiosoittoa ei aikoinaan juuri herunut: biisihän erottui päivän iskelmäkammotuksista kuin sivistyneen maailman johtaja mensalaisten rivissä. Rock on!

  11. Fiilaten ja höyläten

  12. Esittäjä: Rauli »Badding» Somerjoki, 1973
    Originaali: Reelin’ and Rockin’ (Chuck Berry, 1958)
    Sävellys: Chuck Berry
    Sanat: Jarkko Laine
    Levytys: Love Records LRS 2005

    Must-valinta listalle, ei voi välttää. Voisi olla ykkösenäkin, helposti.

    Ensimmäinen realistinen ja aito suomalainen rocksanoitus, joka sai kukkahattutädit tukehtumaan pipariinsa. Rauli laulaa niin kuin ei koskaan, ennen, missään. Ei kantsi yrittää kotona.

  13. Syntymässä säikähtäneet

  14. Esittäjä: Susanna Haavisto, 1984
    Originaali: Les timides (Jacques Brel, 1964)
    Sävellys: Jacques Brel
    Sanat: Liisa Ryömä
    Levytys: Polarvox KJL 39 (LP)

    Sarjassa piestäänpä originaali. Susanna Haavisto on ehkä tunnetumpi teatterissa, mutta kyllä kykyä kuuluu mikin takaakin.

    Osansa tässäkin on Liisa Ryömällä. Persoonallinen tekstidonna maalailee huikean kuvan surkimosta, josta meikälle tulee mieleen suomalainen demarivirkamies: »Pelokkaina/ on valmiit aina/ päänsä pensaaseen pistämään». Haavisto herkistyy poloisen kuvaamisessa niin, että itse Brelkin häipyy sumun sekaan.

    Tämä biisi oli osa 1980-luvun laulunäytelmää Laulusi elää, Brel!. Pahus, kun en nähnyt (ja kuullut). Onneksi molemmat vinyylit hyllyssä.

  15. Alku kaiken kauniin

  16. Esittäjä: Kirka, 1969
    Originaali: Beginning and End (Tommy Körberg, 1969)
    Sävellys: Claes af Geijerstam
    Sanat: Pertti Reponen
    Levytys: Scandia KS 810

    Yksi Kirkan suuruuden peruskivistä oli uran alkuvuosien valtava skaala. Maunulan garage-ihme luukutti James Brownia ja Little Richardia suoraan palleista, mutta siirtyi myös vaivatta asteikon toiseen päähän. Sensuelli, santapaperilla terästetty tatsi riisuu kuulijan aseista, ja tavalla josta penttihietaset voivat vain unelmoida. Kärpäsenbaskoja paperilla.

    Hieno sävellys on ruotsalaisen Ola & the Janglers -kitaristi Geijerstamin, ja originaali lötyy Körbergin esikoislevyltä*. Kirka nostaa tapansa mukaan stygen tasolle, jossa muuta ei kaipaa. Eikä kaivata näitä pulinoitakaan. Biisi soimaan, ehtoon tullen, babe kainalossa.

    * Kiitokset tiedosta herr Jarmo Haapamäelle

  17. Paperitähdet

  18. Esittäjä: Juice Leskinen Slam, 1978
    Originaali: Celluloid Heroes (The Kinks, 1972)
    Sävellys: Ray Davies
    Sanat: Juice Leskinen
    Levytys: Love Records LRLP 266

    Juice siirsi Ray Davisin Hollywood-kuvauksen aika hienosti Suomi-maisemaan. Aikanaan sai Pauli Juhanin lyyrinen suoritus jopa haukkomaan henkeä, mutta kuten Juicen muukin tuotanto on tämäkin kärsinyt ajan hampaasta.

    Slamin angstinen esitys vie ajatukset äkkiä 1970-luvun lopulle. Muistan kyllä, ankeeta oli. Hrrr.

  19. Tiikerhaj

  20. Esittäjä: Kalle »Tiikerhaj» Kulkevainen, 1971
    Originaali: Tiger Shark (?, 19xx)
    Sävellys: amer. trad., mukaellut Peter Hodgkinson
    Sanat: Aarne Lohimies [Reino Helismaa]
    Levytys: Odeon 5E 006 34234

    Kulttibiisi. Niin on myös esittäjä. Kalle Kulkevaisesta ei liene moni kuullut, ja tuskin enempää hrasta nimeltä Pentti Kaikkonen. En tiennyt miehestä minäkään. Viime lokakuussa kuitenkin muudan Pertti V. minua valisti, ja meni samantien väittämään että tämmöinen styge on paitsi olemassa myös klassikkoainesta. Voin vain vahvistaa.

    Kulkevaisella on huomattavaa otetta ja omaperäinen savolaespoljento, semmoinen rento metsäratiomeininki josta eeroavenit haaveksivat. Mutta paha on enämpi kuvailla, sanoilla ei aukene tämä. Kaapatkaa jos vastaan tulee. Ja uhratkaa jumalille.

Jätä kommentti