Top 100 • Käännösbiisit

  1. Kulkukoirat

  2. Esittäjä: Reijo Taipale ja Topi Sorsakoski, 1992
    Originaali: Desperados Waiting for the Train (Jerry Jeff Walker, 1973)
    Sävellys: Guy Clark
    Sanat: Juha Tapaninen
    Levytys: Bluebird BBS 259

    Hobos meet rillumarei. Tunteikas kuvaus vanhan liiton Äijistä reissun päällä.

    Vinyyliltä huokuu keskinäinen kunnioitus. Ei tarvitse todistaa mitään. Tapaninen puolestaan on loistavasti tavoittanut keikkakonien melankolian. Alakuloinen fiilis tien päällä, kun elämältä odotti ehkä paljonkin, muutakaan ei osaa, ja baskemminkin voisi mennä.

    Road-biisien aatelia.

  3. Jäähyväiset aseille

  4. Esittäjä: Liisa Tavi, 1981
    Originaali: (Kollaa Kestää, 1979)
    Sävellys: Kai Kivi
    Sanat: Jyrki Siukonen
    Levytys: Johanna JHNS 209

    Tämä Tavin versio sai aikanaan core-punkit pureskelemaan Kollaa-badgensa luokille. Balladien ystävänä minä vaen huokaeelin.

    Yhäkin putoo. Kiven ja Siukosen biisi on siniverinen klassikko, ja kuten yllä aiemmin totesin, hyvä biisi (ja Kollaa) kestää kyllä versiointia, varsinkin näin tyylillä tehtyä.

  5. Tuuliviiri

  6. Esittäjä: Danny, 1968
    Originaali: Mulino a vento (?, 19xx)
    Sävellys: Giosy Capuano – Mario Capuano
    Sanat: Kari Tuomisaari
    Levytys: Scandia KS 747

    Iso D on tehnyt niin paljon silkkaa sondaa, että Pikku G:nkin asema kävi uhatuksi. Jokunen tämmöinen helmi on kuitenkin joukkoon eksynyt.

    Kun italo-orkussa on rockia yhtä paljon kuin purkkisopassa sattumia, jopa Lipsanen loistaa. Jaakko Salo -vainaan studiojengi svengaa upean sovituksen innoittamana kuin kuuluisa hirvi ja Kari Tuomisaaren sanoitus myötäilee. Menevän kakun kuorruttaa legendaarisen pippurinen pianosoolo (Seppo Hovi -ko?). On se. Näin helppoa, kun kaikki palaset ovat kohdallaan.

  7. Aina eilinen

  8. Esittäjä: Anneli Saaristo, 1992
    Originaali: Englishman in New York (Sting, 1987)
    Sävellys: Gordon Sumner
    Sanat: Petri Kaivanto
    Levytys: Pyramid RAMS 574

    Anneli on paitsi (melkkeist) turkkulaine, niin kiistatta pätevä laulaja. Omaa linjaa ei ehkä ole oikein löytynyt, mutta kutsutaanhan sitä myös monipuolisuudeksi.

    Stingiä puolestaan ei ole kovin usein onnistuneesti finskaksi vedetty. Petri Kaivannon onomatopoetiikkaa tavoitteleva sanoitus ehkä ontuu paikoin, mutta myös erottuu omaperäisyydellään tusinavirrasta. Aivan, en haluaisikaan kuulla chrissejohanssonien näkemystä.

    Eleetön sovitus jättää tilaa, jonka Anneli täyttää suvereeniin tapaansa ja yltää herkkyyteen jollaista englishman ei kuunaan biisistä löytäisi. Kuuntelepas Sumner, voit oppia.

  9. Ammuin hänet

  10. Esittäjä: Markku Suominen, 1970
    Originaali: Today I Killed a Man I Didn’t Know (White Plains, 1970)
    Sävellys: Roger Greenaway
    Sanat: Vexi Salmi
    Levytys: Polydor NH 2055010

    Styge on hieno ja Suominen teki näinä aikoina laatutyötä. Vähäeleinen riffikin on oudon vaikuttava, vähän kuin Eppujen biisissä »Balladi kaiken turhuudesta».

    Salmen ansiokkaan sodanvastainen teksti heiluu kyllä patetian ja parodian rajoilla, mutta toimii toki. Notskilla istuttaessa otetaan silti iisimmin: »kaatuiko hän naapurin vaimo mielessään».

    Juu, Vietnam oli 1970-luvun alussa monien huulilla ja enemmänkin. Mikään ei ole tietenkään muuttunut. Freedomia jaetaan, joten uusi nimi vain tilalle ja hoilaamaan.

    White Plains

  11. Katu kuin autio maa

  12. Esittäjä: Kirka, 1975
    Originaali: Ain’t No Love (In the Heart of the City) (Bobby »Blue» Bland, 1974)
    Sävellys: Harvey Price – Daniel Walsh
    Sanat: Matti Rosvall
    Levytys: EMI 5e-062-35054 (LP)

    Vakuuttavista soul-tulkitsijoista ei näihin aikoihin ollut ylitarjontaa eikä juuri myöhemminkään. Kirka otti kuitenkin haasteen vastaan ja levytti vuonna 1975 albumin Tiukka linja, jolta löytyi parikin nimen mukaista soul-palaa. Bobby Blandin tasoa ei sentään saavuteta, mutta mallikas kiskaisu kuitenkin.

    Kunpa Kiril vain olisi pitänyt linjansa… myöhempää huttuhemmoa ei samaksi millään uskoisi.

  13. Jos konduktöörin nait

  14. Esittäjä: Paula Koivuniemi, 1972
    Originaali: Never Marry a Railroad Man (Shocking Blue, 1970)
    Sävellys: Robert van Leeuwen
    Sanat: Vexi Salmi
    Levytys: Decca SD 5771

    Mainio poppispala, joka pärjää oivasti alkuperäiselle.

    Moni ei ehkä muista, että myöhemmät tuubatypyt ja naurettavat camp-kimmat Paula Koivuniemi ja Lea Laven levyttivät uriensa alkuvaiheissa aivan kelvollistakin kamaa. Tässäkin vedossa on yhä jäljellä
    tiettyä tuoreutta, sellaista viattomuutta joka sitten katoaa »ammattitaidon» jyrätessä vaistojen yli.

    Varmemmaksi vakuudeksi: 12-vee kirjoittaja yltyi haastelemaan Paulan kanssa keikalla Littoisten hiekkarannalla. On siis tarttenu olla rrrrrrrrrrrrock.

  15. Ei kenenkään lähimmäinen

  16. Esittäjä: Hortto Kaalo, 1971
    Originaali: Pregonera (?, 19xx)
    Sävellys: Digno Garcia
    Sanat: Saukki
    Levytys: Scandia KS 871

    Originaaliesittäjästä ja vuodesta ei hajua. Viis siitä, horttojen versiossa on tarpeeksi. Tummien musa ei yleisemmin kolise, mutta tässä on kaihoisaa viehätystä; hieno sävellys ja nappitulkinta.

    Veivasin tätä aikoinaan loputtomiin mm. Kauppiaskadun minikokoisessa baarissa (mikä lie nimi ollut), ja taisinpa kovasti samaistuakin. Semmoista se on — teiniangsti.

  17. Täyttä totta

  18. Esittäjä: Markku Aro, 1972
    Originaali: Look Wot You Dun (Slade, 1972)
    Sävellys: Neville Holder – James Lea – Donald Powell
    Sanat: Vexi Salmi
    Levytys: CBS Records 8258

    Puppu-Puputti listalla? Jo vainen. Jokainen tyypin uran alkuvaiheita seurannut tietää, että jäbä oli nuorena aika kova laulaja ja esitti keikoilla soulia ja rockia aivan uskottavasti.

    Tässäkin varsin tavanomaisessa Slade-palassa on pumppaavaa puhtia, joka haastaa originaalin. Olisihan niitä muitakin, vaikkapa hieno versio soul-klassikosta »Me and Mrs Jones», mutta tämän biisin laulullinen ote on aina minua kiehtonut.

    Markkumme siis osaisi. Miksi se kaikki talikkotuuba?

  19. Tie Kairoon

  20. Esittäjä: Kirka, 1977
    Originaali: Road to Cairo (Brian Auger Trinity feat. Julie Driscoll, 1968)
    Sävellys: David Ackles
    Sanat: Angela Reponen
    Levytys: Delta DELP 12 (LP)

    Loistelias originaali, jonka versioinnissa Kirkakin onnistui, viimeisiä kertoja urallaan. Teksti ei häikäise, mutta tärkein eli fiilis on säilynyt aika hyvin. Hieno urkusoundi, Halonen varmaankin?

Jätä kommentti